Hiippakuntasihteeri Kati Jansa
Kuva: Simo Parni

Hiippakuntasihteeri Kati Jansa kannustaa kristittyjä puhumaan omalla äänellään

Kati Jansa on pian tuplamaisteri, sillä toinen tutkinto sosiologiasta on valmistumaisillaan.

Maratonin aikaan 4.01 juosseen Jansan gradun otsikko on antava: ”Peskää heidän jalkansa, sillä he ovat juosseet paljon”. Juoksemisen puolesta Jansa siis tietää mistä puhuu, sillä takana on jo kymmenen maratonia ja muutama Jukolan Viesti.

Gradu tosin käsitteli alan vaihtoa pohtivia pappisnaisia. Aihetta ei ole juurikaan tutkittu. Kirkollisia alanvaihtajia on molempiin suuntiin. Samalla kun kirkon virkaan tullaan muista ammateista, ovi käy myös kirkosta pois, voihan esimerkiksi diakoniksi valmistunut sijoittua moneen muuhunkin paikkaan.

Gradun nimi on peräisin Níkos Kazantzákisin romaanista Viimeinen kiusaus. Siinä viitataan Raamatun viisaisiin ja tyhmiin morsiusneitoihin.

Kirkollisia alanvaihtajia on molempiin suuntiin

”Raamatussa kertomus on aika tyly tyhmille morsiusneidoille. He jäävät oven ulkopuolelle, koskapa eivät älynneet ottaa öljyä lamppuihinsa lähtiessään sulhasta vastaan.”

Kazantzakis kirjoittaa kertomukseen toisenlaisen lopun, joka sisältää uuden mahdollisuuden ja ajatuksen uudesta alusta. Aikansa ovea rynkyttäneet tyhmätkin päästetään juhliin. Sulhanen käskee pesemään heidän jalkansa, ovathan he juosseet niin pitkän matkan.

”Kirkko on valtavan moninainen eikä mikään monoliitti. Tietysti olisi turvallista, jos kirkolla olisi vain yksi ääni, mutta se ei ole enää mahdollista. Tosin heti kun kuuluu useampia ääniä, sanotaan, että kirkko on muuttunut relativistiseksi ja luopunut totuudesta.”

”Siksi olisi erittäin tärkeää, että kirkon töissä ja kirkon äänenä olisi mahdollisimman monenlaisia ihmisiä.”

Sitä paitsi Kristuksen todistajajoukko oli alusta pitäen moniääninen. Naisten, lasten, köyhien ja syntisten äänet kuuluivat seuraajien joukosta.