Kuvassa naishahmo on kyykistyneenä viljapellolla ja poimii syliinsä viljantähkiä.
Kuvitus: Antti Yrjölä

Uskollinen miniä ja neuvokas anoppi

Ruutin kirja on uskollisuuden ylistyslaulu, jossa vaikeuksien yhteen liittämät naiset pitävät huolta toisistaan.

Moni tuntee Ruutin kirjasta kohdan, joka toisinaan luetaan häissä: ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.”

Raamatussa kyse ei kuitenkaan ole rakkaudentunnustuksesta, vaan Ruut lausuu näin anopilleen.

”Ruutin kirja on harvinainen Raamatun kertomus, sillä se kertoo naisista ja sen keskeisin ihmissuhde on miniän ja anopin välinen suhde”, sanoo raamatuntutkija, teologian tohtori Outi Lehtipuu Helsingin yliopistosta.

Kertomuksen alussa Noomi, hänen miehensä Elimelek ja heidän kaksi poikaansa joutuvat pakenemaan nälänhätää Betlehemistä naapurimaahan Moabiin.

Moabissa Elimelek ja myöhemmin myös pojat kuolevat. Noomi ja hänen moabilaiset miniänsä Ruut ja Orpa jäävät vaille turvaa. Silloin Noomi päättää palata kotikaupunkiinsa.

”Noomista minulle tulevat mieleen inkeriläiset naiset, jotka joutuivat lähtemään Siperiaan ja toimivat kotiin palattuaan rohkeasti. Sellaisesta naisesta, joka on menettänyt kaiken, tulee peloton.”

Leskestä tuli kuninkaan esiäiti

Matkalla Noomi kehottaa miniöitään palaamaan äitiensä luo. Orpa suostuu, mutta Ruut vaatii saada päästä anoppinsa mukaan. 

Betlehemissä uskollinen ja neuvokas Ruut pitää heidät leivässä poimimalla tähkiä pellolla. Siellä hän kohtaa paikkakunnan mahtimiehen, Boasin, joka on sukua Elimelekille. Noomi saa idean ja neuvoo Ruutia olemaan aktiivinen miehen suhteen.

”Raamatun maailmassa perhe ja suku olivat yhteisön tärkein yksikkö. Omaisuuden tuli pysyä suvussa. Jos mies jäi ilman perillistä, lähimmällä miespuolisella sukulaisella oli oikeus lunastaa omaisuus itselleen.”
Samoin jos mies kuoli, veljen velvollisuus oli ottaa leski vaimokseen. Liitosta syntyneet lapset luettiin kuolleen veljen lapsiksi. 

”Säädös ulottui tiettävästi vain veljiin, mutta tässä Ruut tavallaan samastaa itsensä omaisuuteen ja vetoaa Boasiin.”

Ruut saa tarinalleen onnellisen lopun. Boas ottaa hänet vaimokseen, ja he saavat pojan, josta tulee Raamatun kuuluisimman kuninkaan Daavidin isoisä. Noomi pääsee pojan hoitajaksi.

”Ruutin kirja on otettu mukaan Raamattuun luultavasti juuri siksi, että se kuvaa Daavidin isoisoäitiä.”

Jumala auttaa ihmisten kautta

Muukalaisuus on Ruutin kirjassa keskeinen teema. Sekä Noomi että Ruut elävät vuorollaan leskenä vieraassa maassa.

”Nälkä, karut kohtalot ja toivo paremmasta toimeentulosta ajavat edelleen ihmisiä kauas kotimaastaan. Siinä mielessä maailma ei ole muuttunut.”

Raamatussa suhtaudutaan usein epäluuloisesti vierasmaalaisuuteen ja erityisesti vierasmaalaisiin vaimoihin.

”Ruut on poikkeus, sillä häntä ei kuvata uhkana. Kertomus osoittaa, että jopa kuningas Daavidin suvussa oli vierasmaalainen. Uudessa testamentissa Ruut mainitaan yhtenä harvoista naisista Jeesuksen sukuluettelossa.”

Outi Lehtipuuta puhuttelevat Ruutin kirjassa erityisesti naisten välinen solidaarisuus ja vastavuoroinen huolenpito. Ruut ja Noomi kuuluvat yhteisönsä kaikkein haavoittuvimpiin jäseniin.

”Ruutin kirjassa ei puhuta Jumalasta juuri lainkaan, mutta Jumalan huolenpito kanavoituu ihmisten kautta. Naiset selviytyvät kekseliäisyyden ja Jumalan säädöksiin perustuvan yhteisön hyväntahtoisuuden avulla.”