Tuoko nykyinen maailmantilanne uusia näkökulmia seurakuntaan?
Pu00e4u00e4siu00e4isen sanoma tuo suurta lohtua ja vahvuutta pienen ihmisen elu00e4mu00e4u00e4n. Jumalan rakkaus ympu00e4ru00f6i meitu00e4, vaikka aina meidu00e4n ymmu00e4rryksemme ei riitu00e4 situ00e4 ku00e4sittu00e4mu00e4u00e4n.
Paastonajan valmistautumisesta pitkäperjantain surusanomaan ja pääsiäisaamun Jeesuksen ylösnousemisen riemuun kiteytyy ihmisen suuri suru ja ääretön ilo.
Tätä kirjoittaessani Ukrainassa käydään kovia taisteluja. Loppua ei ole näkyvissä, kestosta ei tietoa. Jaksaako ihminen siinä sodan keskellä uskoa, että kuolema on voitettavissa? Voiko ymmärtää sanomaa Jumalan huolenpidosta ja jaksaako uskoa parempaan huomiseen? Nämä kysymykset pyörivät mielessäni ja pohdin, mikä on minun paikkani seurakunnan jäsenenä ja luottamushenkilönä näiden tapahtumien keskellä.
Seurakunnassa mietitään rahanjakomalleja, kiinteistöjen määriä, kirkkojen saneeraamisia ja uusien rakentamista. Onko tämä kaikki tarpeellista ja oleellista? Eikö oleellista ole se, miten olemme toistemme kanssa? Mitä yhdessä teemme ja miten kohtaamme toisemme. Miten välittämme, hyväksymme ja innostumme toisistamme.
Onko jykevien kirkkojen saneerauksessa mietittävä myös maallista turvaa?
Olisi hyvä välillä keskittyä seurakunnan toimintaan ilman rakenneuudistuksia ja strategioita.
Pohtia seurakunnan toimintaa seurakuntalaisten näkökulmista. Antaako nykyinen maailmantilanne uusia näkökulmia seurakuntamme ajattelutapaan? Onko jykevien kirkkojen saneerauksessa mietittävä myös maallista turvaa, sodan luomaa epävarmuutta? Tuoko kirkkojen korjaukseen ja sisätilojen muutosten suunnitteluun oman näkökulmansa tämä Ukrainassa käytävä sota? Keittiöt, vessat, penkit ja pehmusteet luovat mahdollisuuksia kirkkojen sisätilojen laajaan käyttöön ja käyttötarkoitusten muuttamiseen.
Vehmersalmen alueseurakunnassa tehdään paljon työtä erilaisissa projekteissa. Nyt seurakuntamme, maamme ja koko maailman yhteinen iso projekti on rukouksen projekti rauhan puolesta.
Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti … Totisesti nousi!
Kirjoittaja on Järvi-Kuopion seurakunnan luottamushenkilö