Minna Siikaniva nojaa puuhun, katse ja kasvot kohti auringonpaistetta.
Kuva: Tuija Hyttinen

Toivon ja turvan tekijät yhteistyössä Kuopiossa

Varautuminen kriiseihin ei ole synkkä tulevaisuuskuva. Päinvastoin se on välittämisen teko.

Kuopion ev.lut. seurakunnat osallistuvat Suojaan 2026 -harjoitukseen yhdessä viranomaisten, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Tavoitteena oli vahvistaa osallistujien yhteistoimintaa ja valmiutta toimia kriisitilanteissa.

Ajatukset kääntyvät varautumisen kohdalla usein väestönsuojiin, ruokahuoltoon, sähkönsaantiin ja viranomaisten toimintakykyyn. Tärkeä kysymys on lisäksi se, miten ihmiset jaksavat epävarmuuden, pelon ja poikkeusolojen keskellä.

Kirkon erityinen tehtävä on huolehtia henkisestä ja hengellisestä tuesta. Kriiseistä selviytymiseen tarvitaan myös kestävyyttä, toivoa ja yhteisöllisyyttä. Ihmiset tarvitsevat kokemuksen siitä, etteivät ole yksin. 

Seurakunnat ovat tarjonneet apuaan jo sukupolvien ajan.

Seurakunnat ovat osa paikallista yhteisöä joka päivä. Samat työntekijät ja vapaaehtoiset, jotka kohtaavat ihmisiä esimerkiksi kasteissa, rippikouluissa, perhekerhoissa, diakoniatyössä ja hautajaisissa, ovat läsnä myös silloin, kun yhteiskunta kohtaa poikkeuksellisen tilanteen. Luottamus ei synny tyhjästä, vaan vuosien yhteisestä elämästä. Seurakunnat ovat tarjonneet apuaan jo sukupolvien ajan.

Viime vuosien kokemukset koronapandemiasta, Ukrainan sodasta ja erilaisista häiriötilanteista ovat osoittaneet, että kriiseissä korostuu luottamus. Keneen voi turvautua? Kuka kuuntelee? Kuka auttaa katsomaan tulevaan toivon näkökulmasta? Tässä tarvitaan seurakuntien osaamista.

Varautuminen ei ole synkkä tulevaisuuskuva. Päinvastoin se on välittämisen teko. Se kertoo halusta huolehtia siitä, että mahdollisimman moni selviytyy vaikeista tilanteista hyvin. Lopulta kriisien keskellä ovat aina ihmiset.