Syksyä kohti mennään mietteliäänä
Kun tämä kirjoitus ilmestyy, olen joko ollut tai sitten en viikonlopun mittaisella kristinoppileirillä Rautalammin Puroniemen leirikeskuksessa.
Kesän ajan on suunniteltu mietteliäänä syksyn tapahtumia. Kristinoppileirit siirrettiin suosiolla syksyyn. Mieluummin suunnitellaan ja sovitaan, ja jos tilanne vaatii, perutaan. Toivoa paremmasta täytyy kuitenkin olla aina.
Kesä toi hieman lievennyksiä, elokuu jo enemmän, mutta silti esimerkiksi henkilömäärärajoitukset ovat voimassa – käsidesin käytöstä puhumattakaan. Kaikki arjen toiminnat ovat aiheuttaneet lisäpohdintaa.
Kaikki on mennyt kohtalaisen hyvin tähän asti. Kesällä toimitimme palveluksia ulkona. Onneksi sää oli pääosin suosiollinen, ja kirkkokansasta huokui ilo jälleennäkemisestä ja Herran Pyhään ehtoolliseen osallistumisesta.
Minulle jäi sellainen mielikuva, että rajoituksista ja ohjeista huolimatta kaikista tuntui luontevalta toimia kuten valtiovalta ja kirkko on ohjeistanut.
Elämme edelleen epävarmuuden aikaa. Olemme kuitenkin menossa kohti valoisampaa tulevaisuutta, näin me uskomme ja rukoilemme.
Kristinoppileiri on siis joko pidetty tai, mutta kysymys ja epätietoisuus eivät anna rauhaa. Syyslomaviikolla on tarkoitus pitää toinen viikon mittainen kristinoppileiri. Sama epävarmuus siis jatkuu, se ei jätä meitä rauhaan.
Tämän kaiken keskellä ulkona kävely on edelleen sallittua ja puhelin on oiva keino pitää yhteyttä ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin.