Naisten saunassa on rinnakkain leikkaushaavat, raskausarvet ja särkyneet sielut
Istumme lauteilla, sulassa sovussa samojen löylyjen vietävänä. Kipristelemme kipakoita löylyjä, anomme lähimpänä istuvaa lyömään lisää vettä kiukaalle.
Siinä me kanssasisaret jaamme tarinoita, tuntemuksia, hetkiä elämästämme. Päivittelemme uutta upeaa uimahallia, keväällä kertyneitä koronakiloja, lasten kasvamista ja kaverin kurjia kokemuksia. Nauramme toistemme iloille ja murahtelemme myötätuntoisena murheille. Jaamme kuultuja, kommentoimme muutosta ja päivittelemme päätöksiä.
Naisten saunassa ylitetään sukupolvien väliset kuilut, heimorajat ja tuttuussuhteet. Siellä on rinnakkain leikkaushaavat, raskausarvet ja särkyneet sielut. Siellä me istumme sulassa sovussa, sydän avoimena ilman rihman kiertämää. Lauteilla roolien on mahdollista muuttua puhujasta kuuntelijaksi, vaikuttajasta tarkkailijaksi, kuuntelijasta kommentoijaksi.
Nautin suunnattomasti niissä löylyissä, niistä keskusteluista ja kohtaamisista. Tätä samaa tunnetta oli Suomi kesän aikana täynnä. Viereisiin pöytiin jutustelua, hymyssä suin tapahtuvaa utelua kesänvietosta, kevään kulusta. Kohdattuun kanssakulkijaan suhtauduttiin kuin uuteen naapuriin. Suomesta löydettyjä uusia käyntikohteita ja riemastusta aiheuttavia paikkoja ihasteltiin ja uusia suositeltiin.
Onni löytyi yllättävän läheltä. Siitä vierestä.