Kaikki muuttuu, mutta onneksi armo pysyy
Järvi-Kuopion seurakunnan luottamushenkilö Maija Räsänen on vuosikymmenien saatossa todistanut seurakuntansa moninaiset vaiheet.
Maija Räsänen on Kaavin alueseurakunnan pitkäaikainen luottamushenkilö. Hän on aloittanut Kaavin seurakunnan kirkkovaltuustossa jo vuonna 1978. Vuosien aikana hän on toiminut valtuuston lisäksi kirkkoneuvostossa ja jäsenenä diakoniatoimikunnassa.
Noista vuosista Maija haluaa nostaa esille muutamia isoja asioita, joita seurakunnassa tapahtui. Alkuvuodet olivat opettelua, kokouskutsutkin tulivat paperisina postin kautta. Valtuutetutkaan eivät aina olleet kovin hyvin perehtyneet päätettäviin asioihin. Mutta kiirettä ei ollut, kokousten jälkeen jäätiin vaihtamaan kuulumisia lehmien poikimisista ja viljan kasvusta.
Palon jälkeen alettiin suunnitella uutta kirkkoa.
Suuri murhe tuli 1980-luvun alussa, kun rakas kirkko paloi. Kyllä sitä ihmeteltiin ja itkettiin. Onneksi oli seurakuntakoti, jossa seurakunnan toimintaa voitiin jatkaa.
Heti palon jälkeen alettiin suunnitella uutta kirkkoa. Se valmistuikin pian palaneen kirkon paikalle. Uusi kirkkorakennus oli kaunis, valoisa ja sisälsi aivan erikoisen alttaritaulun. Mutta Maijan mielestä kirkosta puuttui entisen kotikirkon henki. Uusi oli kylmä ja kalsea.
Seuraava järkytys koettiin, kun Kaavi liittyi yhteiseen Järvi-Kuopion seurakuntaan. Kaikki meni. Rahatkin ovat yhteisiä. Sanottiin, että saadaan leveämmät hartiat ja apua ongelmiin, esimerkiksi jos on henkilövajetta. Jumalanpalveluksetkin alkavat klo 13. Sunnuntaisin ei jää aikaa kyläilyyn ja ystävien tapaamiseen.
Nuoria ei enää näy kirkossa.
Maijan mielestä seurakunta ei ole enää oma. Vuosikymmenien kuluessa seurakunnan papitkin ovat vaihtuneet. Julistus sen myötä myöskin muuttunut. Onneksi armo on vielä sama. Nuoriakaan ei Maijan harmiksi näy enää kirkossa. Pyhäkoulut ovat kylillä jo vuosia sitten lakanneet, kinkeritkin ovat vain muisto.
Nykyisin päätöksenteko on kuitenkin selkeää ja kokousten henki kunnioittavaa. Asiat ovat myös hyvin valmisteltuja. Ei tarvitse lähteä kokouksesta kotiin itkien, kuten joskus aikaisemmin. Maija arvelee, että odotettavissa taitaa olla hänen kohdallaan vielä viimeinen järkytys eli nykyisen kirkon purku sisäilmaongelmien vuoksi. Suunnitteilla on uusi monitoimikirkko. Vielä pitäisi tietää, että mikä ihme semmoinen oikein on.
Kirjoittajat ovat Järvi-Kuopion seurakunnan luottamushenkilöitä