Haluammeko kuulla toivon äänen?
Kuulemme jatkuvasti sekä hyviä että huonoja uutisia. On valintakysymys, kumpiinko uskomme enemmän. Mieli luo totuuden kuulemastaan, ja se tulee todeksi vasta, kun siihen uskoo.
Toisella korvalla kuulen epätoivon ennusteita vaikean maailmanpoliittisen ja kansallisen tilanteen uhatessa arkeamme. Toisella korvalla kuulen maailman onnellisimman kansan ratkaisuehdotuksia vallitseviin ongelmiin.
Kuulen hoitajapulan tuplaantumisesta kahden viime vuoden aikana ja eläkkeelle jäävien määrän tuplaantumisesta lähivuosina. Kuulen terveydenhuollon suljetuista osastoista ja työmäärän uuvuttamista työntekijöistä. Toisella korvalla kuulen toivealalleen valmistuneista innostuneista nuorista sekä arvoihinsa sitoutuneista kokeneista ammattilaisista, jotka tekevät parhaansa tehtävä kerrallaan.
Kuulen työkyvyttömyyden kivusta kovien vaatimusten pyörteissä. Kuulen kokemuksia aliarvioinnista, toivottomuuden ennustamisesta sekä loukkaavista sanoista arvostamisen, kannustamisen ja välittämisen sijaan.
Usko hyvän kasvuun voi tehdä mahdottomasta mahdollisen.
Toisella korvalla kuulen voimavarojen löytymisestä ja esihenkilöistä, jotka kuuntelevat arvostaen ja ovat valmiita jakamaan taakkoja. Kuulen erilaisien taitojen hyödyntämisestä sekä osallistumisen ja oppimisen mahdollisuuksista arvostavassa ilmapiirissä. Kuulen tekijänsä kokoisiksi muokatuista työtehtävistä ja uusien urapolkujen rakentamisesta. Kuulen myös toivon tarinoita henkilöistä, jotka merkityksellisen työuran tai elämäntilanteen jälkeen saavat oivalluksia ja löytävät niiden kautta uusia merkityksiä elämäänsä.
Mieli luo totuuden kuulemastaan, ja se tulee todeksi vasta, kun uskot siihen. Toivon tarinaan tarvitaan hyvän toivon siemen ja usko kasvun ihmeeseen. Lempeä välittäminen luo lämpöä, joka saa sisimpämme syvimmätkin kasvusolut itämään. Usko hyvän kasvuun voi tehdä jopa mahdottomasta mahdollisen. Kuuletko toivon äänen?