Arto O. Salonen
Kuva: Sakari Röyskö

Elämä määrittyy nykyaikana numeroina

Edistymistä osoitetaan numeroissa tapahtuvina muutoksina. Ongelmaksi muodostuu se, että elämä pelkistyy itseään pienemmäksi, kun se puristetaan suureilla mitattavaan muotoon.

Mutta maailma muuttuu. Samalla kun suureista on tullut päätöksenteon kivijalka, yhä vahvempana ilmenee myös tarve kohtauttaa excel-meininki numeroita suuremman maailman kanssa.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 70 prosenttia meistä suomalaisista toivoo, että tämä kulkutauti, jonka kourissa olemme, olisi lähtölaukaus pidemmän aikavälin kehityskululle. Sellaiselle, jossa kuluttaminen vähenee pysyvästi.  

Kulutusmahdollisuuksia suurempi elämä kiteytyy asioihin, joita emme ole tottuneet ajattelemaan euroina. Millä hinnalla olisit valmis myymään pois sen tyytyväisyyden, jota sinulla on elämää kohtaan? Tai kuinka paljon rahaa täytyisi antaa korvaukseksi, että luopuisit kaikesta siitä ilosta, jota elämässäsi on?  

Tyytyväisyyden ja elämänilon ilmiselvästä arvosta huolimatta niistä ei juuri kahvipöytäkeskusteluja käydä. Onneksi luottamuksesta jo puhutaan. Senkin arvo on aikamoinen.  Luottamus on sitä, että uskomme hyvää toisistamme. Luotamme siihen, että meillä on puhtaita ajatuksia toisiamme kohtaan.

On oleellista satsata asioihin, jotka tekevät elämästä arvokasta ja merkityksellistä. Useimmiten ne asiat ovat runsaita ja ehtymättömiä. Siksi niiden lisääminen ei ole keltään pois. Eivätkä ne ole vaurauksia, jotka ovat vain joidenkin ihmisten ulottuvilla.

Numeroita suurempi elämä on jokaisen ulottuvilla. Mutta sille pitää tasoittaa tie. Aineettomista vaurauksista kannattaa puhua entistä enemmän. Pitäisikö tähän jouluun ja uuteen vuoteen käydessä ottaa edistymisen keskiöön luottamus, tyytyväisyys ja elämänilo?