Tuomiorovasti Satu Saarisen kirja sukulaisistaan syventää historiankirjoitusta
Oulun tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovasti Satu Saarinen julkaisi syksyllä teoksen, jonka tarina sisältää virallisten historiankirjojen ulkopuolelle jäävää historiaa.
Saarisen kirja Annikin sota ja rauha kertoo tositarinan nuoren lappilaisnaisen elämänvalinnoista toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Kemiläinen konttoristi, työläisnainen Annikki Pennanen kihlautui saksalaisen sotilaan kanssa, muutti Saksaan ja sai siellä rakastettunsa kanssa lapsen. Annikki palasi kuitenkin kotimaahansa ja Kemiin, jossa läheiset ottivat hänet avosylin vastaan.
Saarista motivoi kirjoitustyöhön käsitys siitä, että yksittäisen ihmisen elämän kuvaaminen auttaa ymmärtämään historiaa, jonka taltioinnissa poikkeavat tarinat on usein jätetty vähemmälle huomiolle.
Häpeä ei ole ainoa kokemus saksalaissotilaiden matkaan lähteneillä
Satu Saarisen isoäidin tarinan jakaa tavalla tai toisella noin tuhat Saksaan toisen maailmansodan aikana lähtenyttä suomalaista naista. Silti kertomus Annikista ja hänen läheisistään on ainutlaatuinen.
Saksalaissotilaiden matkaan lähteneet naiset leimattiin usein kevytkenkäisiksi hupakoiksi, ja historiantutkimus on käsitellyt naiskohtaloita niukasti ja yksioikoisesti.
Isoäiti ei ollut sukunsa häpeäpilkku.
Saarisen kirja Annikista ei puhu häpeästä eikä isoäiti ollut sukunsa häpeäpilkku. Hän oli Kemiin takaisin tullessaan odotettu ja kaivattu perheenjäsen.
Monien Saksaan menneiden suomalaisnaisten loppuelämää leimasivat häpeä ja hiljaisuus mutta Annikin tarina oli onnellinen.
”Kirja isoäidistäni oli tärkeä kirjoittaa, jotta suomalaisten ja saksalaisten yhteisestä historiasta tulisi esiin myös se puoli, kun kaikki tapahtunut meni hyvin ilman katkeruutta, hiljaisuutta ja häpeää.”
Suvun tarinat elävät meissä
Saarinen uskoo, että sukuihin mahtuu kaikenlaisia tarinoita, joista osasta saatetaan vaieta.
”Minusta on kiinnostavaa, millaiset tarinat yksittäisissä perheissä ja suvuissa kerrotaan eteenpäin ja mistä vaietaan. Näin ei ole ollut vain menneisyydessämme vaan näin on yhä edelleen.”
”Suku voi painaa läheisensä alas tai nostaa ylös. Suvun merkitys ihmiskohtaloissa on suuri. Yhä edelleen, tänäkin päivänä, lapsillemme on suuri merkitys sillä, miten me vanhemmat otamme heidät vastaan ’tuhlaajapoikareissujen’ jälkeen. Tuomitsemmeko vai avaammeko heille sylimme?”
”Kautta aikojen normista poikkeavaa käytöstä on tuomittu”, Saarinen suree.