Seurakuntavaalit ovat mahdollisuus puhua kirkosta hyvää
Vaaleista saa ehdottomasti myös innostua. Seurakuntavaalien projektipäällikkö Annmari Salmelan tehtävänä on tarjota tiimeineen tukea seurakunnille ja seurakuntayhtymille, jotta vaalit sujuisivat hyvin.
Normaalitöinään Helsingin Kallion seurakunnan viestintäpäällikkönä työskentelevä Salmela on toimivapaan turvin tämän syksyn seurakuntavaalien avainpaikalla.
Hänen mukaansa seurakuntavaalit ovat kirkolle merkittävä näkymisen paikka. Silloin kirkko pystyy ottamaan niin sanotusti ilmatilan haltuun.
”Vaalien yhteydessä onkin aivan erinomainen mahdollisuus puhua kirkosta hyvää”, Salmela kannustaa.
Projektipäällikön työrupeaman h-hetki koittaa sunnuntaina 15.11. Silloin pidetään maan joka puolella vaalit, joissa valitaan luottamushenkilöt seuraavalle nelivuotiskaudelle 2027─2030.
Seurakuntavaalit ovat kirkolle merkittävä näkymisen paikka.
Jos seurakunta on itsenäinen eli ei kuulu seurakuntayhtymään, toimitetaan yhdet vaalit, joilla valitaan kirkkovaltuuston jäsenet.
Jos seurakunta kuuluu seurakuntayhtymään, pidetään kahdet vaalit.
”Vaaleilla valitaan silloin jäsenet yhteiseen kirkkovaltuustoon, joka johtaa seurakuntayhtymää sekä oman seurakunnan seurakuntaneuvostoon.”
Kampanja tehdään arkisessa toiminnassa
Annmari Salmelan tehtäviin kuuluu muun muassa varmistaa se, että seurakuntavaalien kampanjailme on yhtenäinen koko maassa.
Aikaisempi Uskottu, toivottu, rakastettu -teema oli niin pidetty, että sitä haluttiin käyttää myös tämän vuoden vaaleissa.
”Kolmen sanan kokonaisuuksissa tavoitellaan sitä, miten Jumala näkee ihmisen.”
Salmela huomauttaa, että hyvätkään sloganit eivät korvaa seurakuntien arkista työtä. Kampanjaa tehdään niissä käytännössä joka päivä.
Monissa seurakunnissa vähän arastellaankin omasta työstä kertomista.
Hänen mukaansa nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on kirkossa ainutlaatuista.
”Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, miten ihminen kohdataan, kun hän menee asioimaan omassa seurakunnassaan esimerkiksi omaisensa kuoltua.”
Projektipäällikkö on huomannut, että monissa seurakunnissa vähän arastellaankin omasta työstä kertomista.
Vaikka seurakuntatyössä ollaan usein tekemisissä herkkien asioiden kanssa, niin eihän kaikki ole salaisuutta.
”Jos seurakunnassa toimii sururyhmä, niin mielellään voi kertoa siitä, miten ihmiset lähtivät sieltä kotiinsa voimaantuneina”, Salmela antaa esimerkin.
Luottamushenkilöt päättävät taloudesta, kiinteistöistä ja ihmisistä
Salmela korostaa sitä, että tulevat vaalit ovat poikkeuksellisen tärkeät. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on monessakin mielessä vedenjakajalla.
Jäsenmäärän vähetessä kirkon taloudelliset resurssit vähenevät. Vanhaan tyyliin ei voi jatkaa, vaan on oltava valmius tehdä isoja, kauaskantoisia ratkaisuja.
”Niistä pitää pystyä tekemään päätöksiä jo tulevan vaalikauden aikana. Sen takia toivoisinkin luottamuselimiin monipuolista uudelleenajattelun kykyä.”
Annmari Salmelan mukaan valittavien luottamushenkilöiden eteen voi tulla monenlaisia asioita. Pääasiassa ne löytyvät talous, kiinteistöt ja ihmiset -kokonaisuuden alta.
”Taloudessa keskeistä on tietysti se, mihin seurakunnan tai seurakuntayhtymän rahat käytetään ja kenen kanssa tehdään yhteistyötä.”
Vanhaan tyyliin ei voi jatkaa.
Hautausmaksut ovat talouspuolella yksi merkittävä esille nouseva asia. Valtion hautaustoimeen osoittamat varat kattavat enää vain 60 % sen todellisista kustannuksista.
”Seurakuntien pitää ratkaista, kuinka paljon hautausmaksuja korotetaan. Kyseessä on todella vaikea asia.”
Kiinteistöjä seurakunnilla riittää. Monet kirkot ja seurakuntatalot ovat 1960–1980-luvuilla rakennettuja ja vaativat suuria peruskorjauksia. Toisaalta niihin liittyy usein vahva tunneside.
”Keskeinen kysymys on se, korjataanko kiinteistö vai myydäänkö se pois?”
Luottamushenkilöt päättävät jossakin määrin myös työntekijöiden rekrytoinneista.
”Samoin luottamushenkilöt käsittelevät sitä, miten hyödynnetään vapaaehtoisten seurakuntalaisten panosta”, Salmela sanoo.
Tavallisen ihmisen taidot riittävät
Kirkkovaltuuston, yhteisen kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston jäsenillä riittää päätettävää. Vastuuta ei saa pelätä.
Annmari Salmela sanoo, että luottamushenkilön ei missään nimessä tarvitse olla mikään superosaaja.
”Tavallisen ihmisen tavalliset taidot riittävät hyvin. Jokainen luottamushenkilö tuo mukanaan oman osaamisensa ja elämänkokemuksensa”, hän korostaa.
Tarjolla on runsain mitoin myös erilaista perehdytystä.
Jokainen luottamushenkilö tuo mukanaan oman osaamisensa ja elämänkokemuksensa.
”Sitä järjestää seurakunnan lisäksi esimerkiksi Kirkkopalvelut.”
Kirkon toiminta näyttäytyy ulospäin helposti riitaisena, etenkin jos agendalla ovat samaa sukupuolta olevien avioliittoon tai naispappeuteen liittyvät kysymykset.
Salmela huomauttaa, että kirkon oppiin liittyvät asiat eivät juurikaan nouse esiin seurakuntien ja seurakuntayhtymien luottamuselimissä. Toki paikkakuntakohtaisia eroja on.
”Päättämässä on todella suuri määrä tolkun ihmisiä. He voivat toki olla kallellaan joko liberaaliin tai konservatiiviseen suuntaan, mutta kyetä silti erinomaiseen päätöksentekoon.”
Nuoria toivotaan lisää ehdolle ja päättämään
Seurakuntavaaleihin liittyen Salmelalta kysytään usein yksi tietty kysymys. Kuinka suureksi hän toivoisi äänestysprosentin nousevan?
”Tähän vastaan aina niin, että seurakunnat tekevät sen äänestysprosentin. Teillä on nyt erinomainen tilaisuus saada se nousemaan.”
Kahden lukeman osalta Salmela haluaisi ehdottomasti saada aikaan muutosta. Toinen liittyy sopuvaaleihin.
”Niitä oli viimeksi peräti 45 seurakunnassa. Toivoisin, että nyt lukema olisi radikaalisti pienempi.”
Projektipäällikkö muistuttaa siitä, että sopuvaali on tietyllä tavalla kaksinkertainen ei.
”Ei ole ehdokaslistoja, eikä pääse äänestämäänkään. Voi miettiä, millainen tunne seurakuntalaiselle tästä tulee.”
Nuoret ovat fiksuja, omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä.
Toinenkin numero haastaa Annmari Salmelaa. Viime seurakuntavaalien tuloksen perusteella valituista luottamushenkilöistä vain 6,5 prosenttia oli alle 30-vuotiaita.
Nyt hän uskoo asian muuttuvan. Syynä ovat viime vaalien jälkeen seurakunnissa toimintansa aloittaneet nuorten vaikuttajaryhmät.
”Olen saanut paljon olla tekemisissä näiden ryhmien jäsenien kanssa. Myös seurakuntien kirkkoherroille ja viestijöille olen kertonut vaikuttajaryhmien potentiaalista.”
Salmela on huomannut, että kaikissa seurakunnissa ei vieläkään suhtauduta nuoriin päättäjiin täysin vakavasti.
Hänestä erillisiä nuorten ehdokaslistoja ei vaaleissa kannata perustaa.
”Nuoret ovat fiksuja, omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä. He löytävät sellaisen listan, missä edustetaan itse kullekin tärkeitä asioita.”
Työntekijät saavat kertoa vaaleista seurakuntalaisille
Salmela näkee oman roolinsa olevan myös eräänlainen innostaja. Seurakuntien työntekijät eivät aina huomaa sitä hyvää työtä, mistä voisivat kertoa kirkosta hieman etääntyneillekin ihmisille.
”Muistutan myös siitä, että työntekijöiden on sallittua ja hyväkin kertoa näistä vaaleista seurakuntalaisille.”
Seurakunnan työntekijät saavat kertoa, miten ehdokkaaksi asetutaan. He voivat myös kannustaa asettumaan ehdokkaaksi.
”Mutta tietenkään ei saa antaa äänestysvinkkejä tai kehottaa menemään tietylle listalle.”
Ensimmäisenä kannattaa tutustua vaalikoneeseen.
Äänestäjille Annmari Salmela antaa lopuksi vinkkejä sopivan ehdokkaan löytämiseksi.
Se ei välttämättä ole helppoa, koska ehdokaslistojen nimet voivat olla aika epäinformatiivisia.
Ensimmäisenä kannattaa tutustua vaalikoneeseen, jonka yhä useammat ehdokkaat täyttävät.
”Sieltä saa aika hyvän kuvan siitä, millaisia asioita kyseinen henkilö edustaa. Myös ehdokkaan mahdollinen taustayhteisö voi kertoa äänestäjälle paljon.”
Vaalikone ja muut tärkeät vaaleihin liittyvät tiedot löytyvät nettiosoitteista kuopionseurakunnat.fi/vaalit ja seurakuntavaalit.fi