Harmaa talvinen maisema, ihminen istuu selin puistonpenkillä.
Kuva: Istock

Näetkö yksinäisyyden ympärilläsi?

Yksinäisyys voi sairastuttaa. Yksinäisyyden pitäisi saada meidät toimimaan yksilöinä ja yhteisöinä.

Yksinäisyyden kokemus syntyy, kun omat sosiaaliset tavoitteet tai ihanteet eivät vastaa todellisuutta. Se on epämiellyttävä mutta viestivä tunne.

Yksinäisyys koetaan häpeällisenä.

”Yksinäisyys on tarpeellinen tunne. Se kertoo, että meidän pitää rakentaa suhteita. Yksinäisyyden kokemuksen pitäisi saada meidät toimimaan,” sanoo yksinäisyyttä Itä-Suomen yliopistossa tutkiva Siiri-Liisi Kraav.

Usein yksinäisyys kuitenkin koetaan häpeällisenä.

”Ihminen ei välttämättä halua myöntää yksinäisyyttään edes itselleen. Etenkin miehet kokevat, ettei kuuluisi olla yksinäinen.”

Vakavissa tapauksissa yksinäisyys voi jopa tulla osaksi identiteettiä. Yksinäinen ei uskalla mennä muiden seuraan eikä halua tulla torjutuksi. Voi seurata kielteinen kehä: ihminen lähtee liikkeelle negatiivisilla odotuksilla, saa negatiivista palautetta ja oma kokemus vahvistuu.

Elämänmuutokset ratkaisevat

Etenkin elämän muutos- ja taitekohdissa on riskejä yksinäisyyteen, ulkopuolisuuteen tai eristäytymiseen.

”Muutos voi aiheuttaa sosiaalisen verkoston menettämisen tai kapeutumisen. Uudessa elämäntilanteessa voi olla tarve löytää uusia ystäviä. Kaikilta se ei välttämättä käy helposti.”

Nuoruuden yksinäisyyden vaikutukset näkyvät myös aikuisina.

Koska nuorten elämässä on enemmän muutoksia kuin keski-ikäisillä, on nuoruus yksinäisyydenkin kannalta tuulista aikaa. Kraavin mukaan viimeaikaiset nuorten yksinäisyyden tutkimukset ovat osoittaneet, että pienellä määrällä nuoria yksinäisyyttä on paljon ja se kestää pitkään. Suurin osa nuorista ei ole yksinäisiä eikä tule olemaankaan.

”Tiedetään, että lapsuuden kielteiset kokemukset, kaltoinkohtelu ja perheen ilmapiiri lisäävät nuoren yksinäisyyden kokemusta. Niiden vaikutukset näkyvät myös aikuisina.”

Aikuisväestössä naisilla voi olla enemmän yksinäisyyttä kuin miehillä. Toisaalta yksinäisyys on erityisen haitallista miesten terveydelle.

Yksinäisyys voi sairastuttaa

Yksinäisyys tarkoittaa henkilökohtaista kokemusta sosiaalisten kontaktien ja ihmissuhteiden riittämättömyydestä tai heikosta laadusta. Sille sukua oleva sosiaalinen eristäytyminen taas viittaa ihmiskontaktien vähäiseen määrään.

”Sosiaalinen eristäytyneisyys on luolamiesajoista asti ollut ihmiselle vaarallista. Vaikka eristäytyminen ei ihmistä itseään haittaisi, sillä saattaa olla kielteisiä vaikutuksia terveyteen.”

Lähikuvassa Siiri-Liisi Kraav
Tutkija Siiri Liisi-Kraav. Kuva: Studio EveLiisa

Vuonna 2022 valmistuneessa väitöstutkimuksessaan Siiri-Liisi Kraav paneutui kuopiolaismiesten yksinäisyyteen. Yli 20 vuoden seurannan perusteella miesten yksinäisyydellä ja sosiaalisella eristäytymisellä oli selvä yhteys terveyteen ja kuoleman riskiin.

Ensinnäkin masennus on vahvasti yhteydessä yksinäisyyteen, ei niinkään eristäytymiseen. Tyytymättömyys pieneen tai olemattomaan sosiaaliseen piiriin lisää masennusta.

Toiseksi yksinäisyys ja eristyneisyys kasvattavat riskiä sairastua syöpään. Syöpädiagnoosin saaneet, toisen kanssa elävät elivät pidempään.

Yksinäisyydellä on yhteys masennukseen, syöpäriskiin, muistinsairauksiin sekä sydän- ja verisuonitauteihin.

Kolmanneksi yksinäiset ja eristäytyneet kohtaavat muita useammin sydän- ja syöpäkuoleman, ja eristäytyneillä on kasvanut riski kuolla onnettomuudessa. Yksinäisyydellä on yhteys myös muistin sairauksiin ja sydän- ja verisuonitauteihin.

”Erään tutkimuksen mukaan yksinäisyyden terveysvaikutukset vastaavat 15 savukkeen polttamista päivässä. Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että yksinäisyydellä on vakavampia seurauksia kuin liialla istumisella, tupakoinnilla ja epäterveellisillä elämäntavoilla.”

Avun kynnys pitää saada vielä alemmas

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 Suomessa 30 prosenttia 16 vuotta täyttäneistä koki itsensä yksinäiseksi koko ajan tai suurimman osan ajasta. Ulkopuolisuutta koki liki joka kuudes.

”Hyvinvointivaltio myös suojaa yksinäisyydeltä. Tutkimusten mukaan Pohjoismaissa yksinäisyyttä on vähemmän kuin muualla.”

Esimerkiksi äärimmäinen köyhyys, yksinhuoltajuus ja vammaisuus ovat yhteydessä yksinäisyyteen. Yksinäisyyttä lisäävät myös muuttaminen uudelle paikkakunnalle ja syrjinnän kokeminen esimerkiksi etnisyyden, sukupuolen tai seksuaalisuuden vuoksi.

Onko paikkoja, joissa tavata ystäviä tai joihin mennä ilman kaveria eikä tarvitse maksaa siitä?

Yhteiskuntatieteilijä Kraavin mukaan on tärkeää ottaa köyhät mukaan joka tasolla ja pitää yllä tasa-arvoista yhteiskuntaa. Kunnan tasolla Kraav kehottaa tarkastelemaan kohtaamispaikkoja.

”Onko matalan kynnyksen paikkoja, jossa tavata ystäviä, syödä eväät ja vain olla eikä tarvitse maksaa siitä? Paikkoja, joihin mennä ilman kaveriakin.”

Kraav itse fanittaa lenkkisaunoja, joissa juttelu on mutkatonta.

”On yksinäisiä ihmisiä, joilla ei oikeasti ole ketään. Kirjaston tai kaupan työntekijä voi olla ainoa puhekaveri. Silloin korostuu, että oltaisiin ystävällisiä toisillemme.”

Apua eri tasoilla – myös digitaalisuuden avulla

Todettuun yksinäisyyteen tai sen riskiin apua voi saada ohjatuista ryhmistä. Hiljattain Kraav on työskennellyt Itä-Suomen yliopiston, Savonia- ja Humak-ammattikorkeakoulujen Game over? – Continue! -hankkeessa, jossa vahvistettiin pohjoissavolaisten nuorten tulevaisuuden näkymiä, hyvinvointia ja elämänhallintaa ohjatun digipelitoiminnan keinoin.

”Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret pääsivät kokoontumaan yhdessä ja pelaamaan. Toiminta vähensi nuorten ahdistuneisuutta, sosiaalista ahdistusta ja yksinäisyyttä, vaikkei se edes ollut varsinaista yksinäisyystyötä.”

Onko mahdollista pienillä kustannuksilla tavoittaa iso määrä ihmisiä sillä tasolla, jota he tarvitsevat?

Vakavassa kroonisessa yksinäisyydessä psykoterapia tai kriisikeskuksen apu auttavat haastamaan omia ajatuksia ja lähestymään toisia ihmisiä.

”Olisi kuitenkin parempi, jos ihmiset saisivat apua varhain. Olisiko mahdollista pienillä kustannuksilla tavoittaa iso määrä ihmisiä sillä tasolla, jota he tarvitsevat?” pohtii Kraav, joka tutkii digitaalisuuden mahdollisuuksia sosiaalisuuden tukena.

”On tapahtunut isoja muutoksia siinä, miten olemme yhteydessä muihin. Digitaalisuus on haitallista sosiaalisuudelle, eikä se korvaa ’oikeita’ ihmissuhteita. Mutta sitä voisi käyttää apuvälineenä, joka tuo ihmisiä yhteen. Miten digitaalisuus olisi voimavara suhteiden luomisessa?”