Lähimmäisen rinnalla – Kuopion seudun diakonian historiasta
Diakonia on eri aikoina vastannut köyhyyteen, sairauksiin, sodan ja rakennemuutosten aiheuttamiin kriiseihin, aina paikallisesti ja ajan haasteiden mukaan.
Kuopion seudun diakoniatyön historia kietoutuu tiiviisti sekä suomalaisen diakonian syntyyn että itäsuomalaisen yhteiskunnan murroksiin.
Diakoniaa Siilinjärvellä 100 vuotta -juhlavuoden luentosarjassa saatiin kuulla Kuopion seudun seurakuntadiakonian historiasta esityksen, jonka erikoissairaanhoitaja, TtM ja TT Liisa Penttinen alusti aiheeseen liittyvän väitöstutkimuksensa pohjalta. Juhlavuoden aiemmilla luennoilla on kuultu diakonian historiasta TtT, diakonissa Sirkka Jakosen ja seurakunnan johtavan diakoniaviranhaltijan Liisa Tiilikaisen esityksissä.
Kuopiossa oltiin edistyksellisiä diakonian suhteen
Kuopiossa tutustuminen diakoniatyöhön alkoi yli 160 vuotta sitten. Ensimmäinen diakonissa aloitti työnsä Kuopiossa 1890-luvulla. Siilinjärvellä diakonian toiminta alkoi pari vuotta seurakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1926. Diakoniatoiminta Kuopion alueella on ollut edistyksellistä ja uraauurtavaa. Diakonissojen kutsumus ja omistautuminen työhön oli voimakasta. Historia kertoo henkilöistä, jotka olivat työssään vahvoja ja sitkeitä, mutta eivät kuitenkaan uupumattomia.
Suoraan koulunpenkiltä töihin
Siilinjärven seurakunnan pitkäaikainen diakonissa Eija Laitanen piti puheenvuoron, jossa hän muisteli työuraansa ja muutamia sen aikaisia tapahtumia.
”Vuonna 1978 olin diakoniavirkaan ainoa hakija”, Eija Laitanen kertoo.
”Tulin suoraan koulunpenkiltä untuvikkona, siitä vain ryhdyttiin tekemään töitä.”
Luennolla käytiin myös keskustelua. Eräät kuulijoista muistivat käyneensä diakonissan vastaanotolla ja tavanneensa seurakunnassa vuosina 1929–1957 työskennelleen diakonissa Ida Kujalan.
Miltei tunsi itsekin eläneensä sitä ankeaa aikaa.
Yleisössä olleet Inkeri Rissanen, Pirkko Ruuskanen sekä Marita ja Pentti Asikainen olivat kaikki yhtä mieltä, että historiaesitys oli mielenkiintoinen ja niin hyvin kerrottu, että miltei tunsi itsekin eläneensä sitä ankeaa aikaa. Inkeri Rissanen kertoi olevansa kiinnostunut diakoniasta ja tutkineensa sitä aiemminkin, joten asiat tuntuivat tutuilta. Hän on toiminut ”Eijan houkuttelemana” seurakunnassa vapaaehtoisena lähimmäisenä jo toistakymmentä vuotta.
”Eijan kertomat asiat ja tapahtumat olivat läheisiä, olen ollut niissä monessa mukana”, Inkeri Rissanen muisteli.