Köyhyys keskuudessamme ennen ja nyt

”Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää”. Näin todetaan jo Markuksen evankeliumin 14. luvussa.

Köyhäinhoito kulki historiassa vaivaishoidon nimellä, puhuttiin ”vaivaistenholhouksesta”. Vaivaishoito oli tuolloin, 1800-luvun puolella, varsin raadollista ja raakaa.

Ennen vanhaan köyhiä tuli holhota

Kuopioon perustettiin joulukuussa 1873 Harjulan köyhäinmaja, jota pian alettiin kutsua vaivaistaloksi. 

Vaivaistalon olot olivat ankeat. Asukkaat nukkuivat lattioilla tai penkeillä. Ruoka koostui pääasiassa leivästä, perunasta, suolakalasta, puurosta ja kaljasta. Tilat olivat ahtaat ja siivottomat, vaatetus vaatimatonta, ja työntekijät välinpitämättömiä. Ajalle oli tyypillistä näkemys, että köyhiä ei saanut paapoa, vaan heitä tuli holhota ja kasvattaa. Vaivaishoidosta haluttiin tietoisesti tehdä ihmisarvoa alentavaa. Avun saaminen johti köyhät alistumaan toisten käskyvaltaan ja luopumaan niin itsemääräämisoikeudesta, vapaudesta kuin omaisista.

Vaivaishoidosta haluttiin tietoisesti tehdä ihmisarvoa alentavaa.

Köyhäinmajan säännöt olivat jyrkät, ja niiden rikkomisesta oli ankaria seurauksia kuten ruuan vähentäminen tai aresti. Jos vaivaistalon asukas valitti oloistaan, häntä kohdeltiin entistä ankarammin. Vaivaistalossa oli ankara kuri siksi, että ”veltto väki” saataisiin pysymään sieltä pois.  Ajateltiin, että köyhyys oli ihmisen oma vika ja johtui siitä, että köyhät eivät halunneet etsiä työtä vaan laiskottelivat. Siksi köyhät laitettiin vaivaistalossa kovaan työhön, ja heitä kohdeltiin ilman sääliä.

Jopa Kuopion silloinen piispa Gustaf Johansson oli sitä mieltä, että vaivaishoito vaati kovuutta. Hänenkin mielestään laiskuus ja muut paheet, kuten epärehellisyys, lisäsivät köyhyyttä.

Köyhyys ei ole pelkästään puutetta rahasta

Köyhyys on tänäkin päivänä yhteiskunnassamme totisinta totta. Diakoniatyöntekijät näkevät sen päivittäin. Usein ajattelemme, että se on pelkästään puutetta rahasta, mutta köyhyys näkyy myös muilla tavoin: ulkopuolisuutena, yksinäisyytenä, velkaantumisena, palvelujärjestelmän monimutkaisuutena sekä kokemuksena siitä, ettei pärjää yksin.

Moni on vaarassa syrjäytyä.

Ihmiset hakeutuvat diakoniatyön piiriin usein silloin, kun muut tukiverkot ovat jo heikentyneet tai viranomaispalvelut eivät ole kyenneet vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Haavoittuvassa asemassa ovat pienituloiset eläkeläiset, yksinhuoltajat, opiskelijat ja monet lapsiperheet. Moni on vaarassa syrjäytyä. Diakoniatyön näkökulmasta köyhyyden vakavin seuraus on osattomuuden kokemus: taloudelliset esteet erottavat yhteisöistä ja jopa sosiaalisista suhteista.

Köyhyys on keskuudessamme. Eikä se ole ihmisen oma vika.

Valtakunnallista köyhyysviikkoa vietetään 2.–11. marraskuuta 2026.