Kun yhteiskunta jakaantuu meihin ja ”niihin”
Yhtäläisten ihmisoikeuksien ja tasa-arvon pitäisi olla itsestäänselvyys. Sitä se valitettavasti on vain ihannemaailmassa.
Vihapuhe, polarisaatio ja rasismi vilahtelevat median otsikoissa harva se päivä. Tuntuu, että ihmiset Suomessa ja myös maailmalla ovat yhä enenevässä määrin jakaantuneet meihin ja ”niihin”. Mennäänkö ihmisoikeusasioissa ja tasa-arvossa peruutusvaihteella?
”Kyllä ja ei. On totta, että monenlainen vihapuhe ja kahtiajako on lisääntynyt, mikä on äärimmäisen huolestuttavaa. Toisaalta tässä ajassa puhutaan rohkeammin asioista, jolloin epäkohdat myös tulevat näkyviin. On hyvä, että uskalletaan puhua, se on merkki toimivasta yhteiskunnasta”, ihmisoikeusasiantuntija, kirjailija ja toimittaja Amani Al-mehsen selvittää.
Al-mehsen on Naisasialiitto Unionin tämänhetkinen puheenjohtaja. Hän työskentelee yhdenvertaisuuden asiantuntijana Suomen Partiolaisilla ja on toiminut myös antirasismin asiantuntijana Suomen Pakolaisavussa.
Amanille suositeltiin lähihoitajaopintoja
Al-mehsen kertoo, että hänen perhetaustansa ja oma elämänsä ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että hän kiinnostui ihmisoikeusasioista.
”Synnyin Suomessa Irakista sotaa paenneeseen perheeseen ja olen omakohtaisesti kokenut, kuinka sinua voidaan kohdella eri tavalla, jos poikkeat valtaväestöstä.”
”Lisäksi olen ihan pienestä pitäen ollut huono sietämään epäoikeudenmukaisuutta. Tämä piirre taitaa olla sekä siunaus että kirous”, Al-mehsen naurahtaa.
Olen aina ollut huono sietämään epäoikeudenmukaisuutta.
Erilaiseen kohteluun Al-mehsen kertoo törmänneensä esimerkiksi silloin, kun hän pohti peruskoulun jälkeisiä opintoja.
”Minulle suositeltiin lähihoitajan koulutusta, vaikka olin kiinnostunut myös lukio-opinnoista. Olen paljon kuullut tällaisesta, että ulkomaalaistaustaisia helposti pyritään ohjaamaan tietynlaisille aloille, kuten juuri lähihoitajiksi tai vaikkapa siivouspuolelle.”
Lopulta Al-mehsen valmistui samaan aikaan sekä ylioppilaaksi että lähihoitajaksi. Hän jatkoi opintojaan Jyväskylän yliopistossa politiikan tutkimuksen ja viestinnän parissa.
Tasa-arvo ei ole valmis projekti
Suomea pidetään moniin muihin maihin verrattuna tasa-arvoisena ja ihmisoikeuksien suhteen esimerkillisenä maana. Osittain se onkin totta.
”Monissa asioissa on saavutettu merkittävää edistystä. Meillä esimerkiksi on vahva lainsäädäntö ja instituutiot, myös erilaiset järjestöt tekevät hienoa ruohonjuuritason työtä edistääkseen asioita. Suomessa on jopa erikseen nimitetty tasa-arvovaltuutettu, mitä arvostan kovasti.”
Al-mehsenin mukaan tekemistä silti vielä riittää.
”Sukupuolten välinen tasa-arvo ei koskaan ole valmis projekti. Suomessa on edelleen palkkaeroja miesten ja naisten välillä, hoivavastuun epätasaista jakautumista ja naisvaltaisten alojen aliarvostamista. Lisäksi Suomi on EU:n kärkimaita mitä tulee naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.”
Emme elä täällä tyhjiössä.
Henkseleitä ei voida paukutella ihmisoikeusrintamallakaan.
”Vihapuhe on lisääntynyt ja yhteiskunnan kahtiajako kärjistynyt. Sama on nähtävissä monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Emme elä täällä tyhjiössä, vaan asenteet ja ideologiat valuvat maailmalta meille.”
Yhtenä huolestuttavana ilmiönä Al-mehsen pitää Suomessakin jalansijaa saanutta uudenlaista naisvihaa, jonka sanansaattajina toimivat erinäiset kansainväliseen maineeseen nousseet somevaikuttajat.
”He esiintyvät avoimen naisvihamielisesti ja naista alentavasti. Tämä on vedonnut erityisesti nuoriin miehiin ja jopa kouluikäiset pojat ovat altistuneet ilmiölle.”
Hyvät käytöstavat kunniaan
Naisviha on yksi tapa polkea ihmisoikeuksia.
”Erityisesti näkyvässä asemassa vaikuttavat naiset saavat herkästi vihapuhetta osakseen. Se on omiaan vääristämään asetelmia – kuka kohta uskaltaa lähteä mukaan esimerkiksi politiikkaan, jos joutuu vihan maalitauluksi.”
Al-mehsenin mukaan viha ja toisten ihmisoikeuksien kyseenalaistaminen kumpuaa pitkälti yleisestä pahoinvoinnista.
”Syytetään milloin mitäkin ihmisryhmää siitä, että omat asiat ovat huonosti. Vihapuhe tarjoaa helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Muun muassa etniset vähemmistöt ja seksuaalivähemmistöt, vammaiset sekä sosioekonomisesti huonommassa asemassa olevat ovat joutuneet kärsimään ihmisoikeuksiensa polkemisesta.”
Johtohahmojen asenteilla ja käytöksellä on merkitystä.
Asioiden parantamiseksi on kuitenkin aina tehtävissä jotain.
”Yhteiskunnan tasolla voidaan korjata eriarvoistavia rakenteita. Myös johtohahmojen asenteilla ja käytöksellä on merkitystä”, Al-mehsen painottaa.
”Yksittäinen ihminenkin voi tehdä paljon esimerkiksi puuttumalla tilanteisiin, jossa huomaa vaikkapa rasistista kielenkäyttöä. Voisi myös yrittää laajentaa perspektiiviä ja katsoa asioita sen toisen ihmisen näkövinkkelistä. Ja erityisesti painotan hyviä käytöstapoja, niillä estettäisiin monien ikävien tilanteiden eskaloituminen.”