Harmoniseen elämään sisältyy sopivasti oleilua, laiskottelua sekä ahertamista
Tämän allekirjoittaa myös Kuopion kaupungin markkinointijohtaja Kirsi Soininen, joka kertoo vuosien myötä oppineensa armollisemmaksi itseään kohtaan.
”Minulla on vahva luottamus asioiden järjestymiseen. Nukun yhden yön ja maltan miettiä ennen päätöksiä. Tärkeää on ymmärrys siitä, että en ole yksin vaikeiden asioiden äärellä. Voin keskustella ja kuulla muiden mielipiteitä”, Kirsi Soininen kertoo.
Vuosien myötä suhtautuminen työtekoon on saanut siis uusia näkökulmia. Oivaltaminen ei ole tapahtunut hetkessä, ja armollisuutta itseään kohtaan on pitänyt harjoitella.
”Osaan myös paremmin ajatella, että vaihe kerrallaan. Ymmärrän asioiden tapahtumisen matkana, jonka aikana prosessi kehittyy. Ja miten tärkeää onkaan matkasta nauttiminen”, Soininen naurahtaa.
Leikkisyys tuo elämään rentoutta.
”Minua on helpottanut leikkisä luonne, kun heittäydyn usein hupsuttelemaan. Leikkisyys tuo elämään rentoutta.”
Kun kiireinen arki vaatii vastapainoa, Soininen suuntaa liikkumaan.
”Meillä on kotona ihana lenkkeilyttäjäkoira, jonka kanssa tulee lähdettyä tuiskuun ja tuuleen.”
Ajatukset saavat virrata vapaana myös taidetta tehdessä.
”Iloitsen viikoittaisesta keramiikkaharrastuksesta, maalaamisesta ja ompelemisesta. Minulle on tärkeää kytkeä jokaiseen päivään aikaa ajatella ja pohtia, fokusoitua.”
Voimaa virtaa myös ympäröivistä ihmistä.
”Nauru on mitä parhainta rentoutumista, ja keskinäinen sparrailu tuo suurta iloa.”
Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa tyhjiä hetkiä
Mitkä ovat työssäjaksamisesi kulmakivet?
”Hyvin yksinkertaiset asiat luovat pohjan hyvinvoinnilleni: riittävä liike, uni ja terveellinen ravinto. Olen kovasti kehittänyt viime vuosina priorisointitaitojani, kykyä kestää epävarmuutta ja kykyä elää keskellä kaaosmaista tarpeiden tynnyriä tyynellä mielellä. Työyhteisön merkitys on myös valtava, ihmiset antavat voimaa kiireen ja paineiden keskellä.”
Osaatko tunnistaa, milloin kaipaat lepoa?
”Erittäin selvästi. Huomaan, kun kiireen myötä negatiiviset tuntemukset ja asiat korostuvat, epäusko omaan osaamiseen kasvaa ja tuntuu, ettei mihinkään pysty tarttumaan. Silloin pitää hengittää, ottaa aikalisä.”
Soininen haluaa antaa tilaa ajattelulle ja luovuudelle. Arjessa se vaatii pysähtymistä.
”Ihminen täyttää aikansa monenlaisilla asioilla. Väitän, että jokaiseen päivään voi mahduttaa tyhjiä tuokioita. Usein arjessa on odotushetkiä, jolloin nappaamme kännykän käteen. Sellaisen tuokion voisikin täyttää pienellä hengitysharjoituksella vaikkapa ympäröivästä luonnosta nauttien.”
Puuhellan sytyttäminen ja veden kantaminen mökillä ovat parasta laiskottelua
Korona-aika on muuttanut myös markkinointijohtajan arkea.
”Iltamenot ovat loppuneet, ja elämä on hyvällä tavalla pienentynyt. Elämässäni olennainen on erottunut epäolennaisesta. Erityisen onnellinen olen siitä, että saan olla enemmän lasteni kanssa.”
Elämä on hyvällä tavalla pienentynyt.
Laiskottelusta puhuttaessa Kirsi Soininen myöntää, että hän on siinä huono.
”En ole ollut koskaan hyvä pysähtymään. Minulle ominaisin tapa laiskotella on rentouttava pienimuotoinen puuhailu. Mökillä veden kantaminen ja puuhellan sytyttäminen ovat ihan parasta”, Soininen hymyilee.
Vapaa-aikana hän tekee asioita, joista nauttii.
”Haen enemmän asioista iloa ja hyvää mieltä kuin suorituskertoja.”
Soinisen aiempi esimies puhui usein älykkäästä laiskottelusta.
”Minusta se oli viisautta, joka usein unohdetaan tässä hektisessä oravanpyörässä. Ajatellaan, että tehokkuus on sitä, että tehdään sata lasissa. Voihan ollakin, etteivät päätökset olekaan kiireessä aina parhaita mahdollisia”, Soininen pohdiskelee.
Miten olla sopivasti laiska?
Laiskuus-sana on värittynyt meillä etupäässä kielteiseen suuntaan. Jos puhumme laiskuudesta hyvänä asiana, käytämme mieluummin esimerkiksi sanoja joutilaisuus tai lepo. Monet suomalaiset sanonnat sisältävät laiskuutta arvostelevan puolen, kuten ”hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä” ja ”aamun torkku, illan virkku – se tapa talon hävittää”.
Kirjassa Miksi kannattaa (välillä) olla tekemättä mitään? (Kirjapaja 2020) Satu Kaski ja Vesa Nevalainen pohtivat, onko elämä kuitenkin jossain muualla kuin raatamisessa? Muistammeko nauttia elämästä? Onko levostakin tullut suorittamista?
Joskus vaatii uskallusta antaa asioiden ”vain olla” ja sallia itselleen pääsyn luovan laiskuuden tilaan – ilman pakkoa synnyttää mitään uutta. Sanotaan, että maailma muuttuu, kun joku keksii yhdistää kaksi asiaa, joita kukaan ei ole aikaisemmin yhdistänyt. Vaikka prosessi on näin yksinkertainen, vaatii sen toteutuminen silti useimmiten pysähtymistä ja rauhaa.
Mutta on olemassa myös haitallista laiskuutta. Pahimmillaan se on patologinen pakkomielle, joka aiheuttaa haittaa ihmiselle itselleen ja yhteisölle hänen ympärillään. Elämä ei olisi mahdollista, jos kaikki elävä vain olla möllöttäisi. Ihminen oppii laiskaksi kehityksen, kasvatuksen ja kokemuksen myötä. Joskus laiskuuden takana on pelko epäonnistumisesta, joskus väärät asenteet.
Toisinaan taas laiskottelu motivoi entistä enemmän juuri siitä syystä, että toiset paheksuvat sitä. Se osoittaa omaa tahtoa ja kapinaa auktoriteetteja vastaan. Mikäs sen mukavampaa – eikä tarvitse tehdä yhtään mitään.
Elämä tuntuu usein onnelliselta, kun ahkeruus ja laiskuus ovat mukavasti tasapainossa. Tasapaino ei ole tunneissa tai rahassa laskettavissa. Se on enemmänkin tuntumasta kiinni. Harmoniseen elämään sisältyy sopivasti oleilua, tyhjään tuijottamista ja laiskottelua sekä ahertamista, hien hajua ja sitä, että oman työn jälki näkyy.