Emäntä sekoittaa makaronilaatikon lientä hymyilevänä.
Kuva: Tuija Hyttinen

Pyhän Johanneksen kirkon keittiössä työskentelee varsinainen monitaituri

Männistön seurakunnan emäntä Anne-Mari Summanen saa työpäivänsä aikana olla niin kokki, timpuri kuin huolien kuuntelijakin.

Tammikuisena torstaiaamuna Männistön Pyhän Johanneksen kirkolla on jo täysi pöhinä päällä. Emäntä Anne-Mari Summanen on lastannut ruokakärryyn voileipätarpeita pian saapuville perheaamun osallistujille. Keittiössä puolestaan odottaa makaronilaatikko poikineen uuniin laittamista.

”Nyt meillä alkaa kunnolla viikkotoiminta kirkon remontin jälkeen. Tänään on ensimmäinen torstailounas sitten viime kevään – jännittää vähän, kuinka porukka taas löytää tapahtumiin”, Summanen pohtii kahvinkeiton lomassa.

Pian jo pärähtääkin emännän kännykkä soimaan. Soittaja on Summasen tulevien vapaapäivien tuuraaja, joka saa perusteellisen selonteon hoidettavakseen lankeavista tehtävistä.

Koko ajan tuntuu monella suunnalla tapahtuvan, mutta Summasella pysyvät langat tiukasti käsissä.

Jokaisena työpäivänä oppii jotain uutta

Pyhän Johanneksen kirkko otettiin remontin jälkeen uudelleen käyttöön ensimmäisenä adventtina.

”Pientä viilaamista ja paikkojen järjestelyä täällä on riittänyt ihan näihin päiviin saakka. Osa astioista on vielä hajasijoitettuna vähän sinne sun tänne ja tavarat hakevat paikkaansa keittiössä. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala asettua.”

Välillä olen itsekin tarttunut vasaraan.

Kun remontoitu kirkko luovutettiin, halusi Summanen jo heti seuraavana päivänä palata takaisin evakosta tuttuun taloon.

”Sen jälkeen onkin ollut aikamoista haipakkaa. Välillä olen itsekin tarttunut vasaraan ja käynyt paukuttamassa muutamat naulat paikoilleen.”

”Minulla tuli hiljattain kuusi vuotta täyteen Männistön emäntänä ja voin sanoa, että edelleenkin joka päivä oppii jotain uutta. Työnkuva on kyllä todella monipuolinen.”

Vapaaehtoiset apuna kiireisimpinä päivinä

Tämä torstai on erityisen vilkas päivä, sillä kirkolla on aamusta iltaan monenlaisia kokoontumisia. Perheaamun ja torstailounaan lisäksi porukkaa vetää tuolijumppa, ystäväkerho, koululaisten toimintatupa sekä nuorten ilta. Summanen saa valmistella tarjottavia tasaisin väliajoin.

”Onneksi minulla on apuna kiertävä emäntä Pirkko Husso sekä vapaaehtoistyöntekijä Riitta Leskinen.”

”Vapaaehtoisista koostuvat keittiö- ja somistajaryhmät ovat luottoporukkaa. Ilman heitä tästä työstä ei tulisi yhtään mitään ja he ansaitsevat suuren kiitoksen.”

Kovin montaa kertaa ei Summanen ehdi työpäivän aikana istahtaa huilaamaan.

Sunnuntait ovat yleensä rauhallisia päiviä.

”Asun lähellä kirkkoa ja monesti käyn kotona syömässä sekä käyttämässä koirat ulkona. Se on ihan mukava hengähdystauko työpäivän keskellä. Tällaisina vilkkaampina päivinä töissä tulee hyvinkin helposti 10 000 askelta täyteen.”

Eivät kaikki Summasen työpäivät suinkaan ole yhtä vauhdikkaita.   

”Ne voivat työtahdiltaan ja tunnelmaltaan vaihdella kovastikin. Toimintatorstain vastapainoksi sunnuntait ovat yleensä rauhallisia ja hartaan oloisia päiviä. Silloin saatan itsekin hetken istua kirkkosalin puolella aistimassa kiireettömyyttä.”

Hyvä suunnittelu on työn kivijalka

Summanen tulee töihin yleensä jo seitsemäksi aamulla. Lähes aina ensimmäinen tehtävä on hoitaa edellisen päivän tiskit.

”Päivästä riippuen työhöni kuuluu myös siivoaminen. Tänään esimerkiksi en tee siivouksia, koska keittiön puolella riittää niin paljon hommaa.”

Kerran viikossa Summanen käy tukussa tekemässä ruokaostokset.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

”Suunnittelen tarjoilut aina pidemmälle eteenpäin ja hyödynnän tukun tarjouksia. Tälläkin viikolla bongasin hyvät raaka-aineet jo ensi viikon torstailounaalle.”

”Ehdoton mottoni on, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Minulla on jo hyvissä ajoin suunnitelmat valmiina moneen asiaan. Ilman ennakointia ja suunnittelua tämä paletti leviäisi äkkiä.”

Se on helppo uskoa, sillä tarjoilujen suunnittelun ja valmistamisen, siivouksen ja tukussa käynnin lisäksi Summanen hoitaa jossain välissä myös laskutusasioita. Tuuraapa hän toisinaan suntiotakin. Oman haasteensa tuo se, ettei koskaan voi etukäteen täysin tietää, paljonko ihmisiä on tulossa tilaisuuksiin ja monelleko syötävää on valmistettava.

Ihmiset avautuvat ensimmäisenä emännälle

Ennen seurakuntaa Summanen oli töissä Karjalan lennostossa kokkina. Siellä, jos missä oppi suunnittelemaan ja organisoimaan.

”Kun ruokaa valmistetaan 300 henkilölle ja välillä pyöritetään keittiötä maastossa, niin homman on oltava hallussa ja työt hoidettava topakasti.”

Topakka, mutta ystävällinen ote työhön Summasella on myös kirkolla. Torstailounaalle tulijat ohjeistetaan ensin etsimään paikat ruokasalista ja istuutumaan ruokahartauden ajaksi. Sen jälkeen sopii käydä aterialle.

Melkein papin rooliinkin tässä välillä joutuu.

Pyhän Johanneksen kirkolla keittiön ovi on aina auki ja siksi tulijat helposti ensimmäisenä jäävät emännän juttusille.

”Lukuisia tarinoita olen kuullut ja erilaisia neuvoja yrittänyt antaa. Joskus olen nauranutkin, että vaikka sokeripalaa ei ole kauluksessa, niin melkein papin rooliinkin tässä välillä joutuu.”

Mieltä lämmittävää palautetta Summanen saa erityisesti toimintatuvalle saapuvilta koululaisilta.

”He saattavat pyörähtää keittiöön kertomaan, miten ihana on taas tulla kirkolle ja saada kaiken muun lisäksi vielä välipalaakin.”

”On mukavaa, kun kirkolla voi samaan aikaan olla monen ikäisiä kävijöitä. Erilaiset kohtaamiset ja kiva työyhteisö tekevät työstä mielekästä. Ei tulisi mieleenkään vaihtaa muualle.”