Eettinen ruoka – parempi maailma
Maailmassa tuotetaan ruokaa enemmän kuin koskaan, mutta nälkäongelmaa ei silti ole saatu kuriin. Kehittyneissä maissa sairastutaan, koska syödään liikaa. Kehitysmaissa puolestaan sairastutaan ja kuollaan ruuan puutteen vuoksi.
Epätasainen jakautuminen ei ole ainoa ruokaa liittyvä ongelma. Myös eettisyyteen ja tuotannon ekologisuuteen liittyy kovia haasteita.
”Ilmastonmuutos, maapallon kantokyvyn rajojen ylittyminen, biodiversiteetin kapeutuminen, tuotantoeläinten hyvinvointi”, Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan oppiaineessa tutkijatohtorina toimiva Markus Vinnari luettelee.
Oma kyseenalainen lukunsa on ruuan päätyminen jätteeksi. YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO:n arvion mukaan vuosittain kolmasosa ihmisravinnoksi tuotetusta ruuasta menee hukkaan. Haaskatun ruuan aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat suuremmat kuin minkään yksittäisen maan Yhdysvaltoja ja Kiinaa lukuun ottamatta.
Ruokahävikki kuriin
Varsinkin kehitysmaissa ruokaa pilaantuu tehottoman maanviljelyn, puutteellisten varastointitilojen sekä kehittymättömien keräily- ja jakeluverkostojen takia. Rikkaissa maissa puolestaan suuria määriä ruokaa päätyy jätteeksi kaupoista, ravintoloista ja kotitalouksista. Näin siksi, että elintarvikkeita ostetaan liikaa ja aterioiden tähteitä heitetään pois.
Vauraissa maissa ruokahävikkiä olisi mahdollista pienentää asennekasvatuksella.
”Jokainen voi itse vaikuttaa omaan kulutukseensa”, Vinnari painottaa.
”Olemme kyllä tietyssä määrin myös kaupan rakenteen uhreja. Meidät on opetettu siihen, että aina on tuoretta tarjolla. Silloin ehkä tulee helpommin heittäneeksi pois käyttökelpoista, mutta ei enää niin priimaa ruokaa. Pohjimmiltaan kuitenkin kuluttaja itse päättää miten toimii.”
Valikoimien runsaus vaikuttaa osaltaan siihen, että kauppojen tiskeille jää myymättömiä tuotteita. Varsinkin myymätön tuoretavara päätyy äkkiä jäteastiaan.
”Valikoimien rajoittaminen on vaikeaa. Kuka päättää sen, mitä jätetään pois? Tämäkin on valistuskysymys”, Vinnari pohtii.
Ruuan pois heittäminen kertoo myös siitä, että ruoka sittenkin on tänä päivänä aika halpaa.
”Jatkuvasti kuulee taivasteluja siitä, miten kallista ruoka meillä on ja koko ajan sen hinta vain nousee. Mutta kun asiaa tarkastelee historian valossa, niin itse asiassa ruoka ei ole koskaan ollut suhteellisesti näin halpaa.”
Poliittinen tahto ratkaisee
Maailmassa siis riittää ruokaa, mutta sitä ei ole kaikkien ulottuvilla. Nykyinen tuotantotapa ja sen nostamat kustannukset aiheuttavat sen, että köyhillä ei ole varaa hankkia ruokaa markkinoilta. Karuissa olosuhteissa toimeen tulevat kasvit ja vihannekset ovat menettäneet viljelypinta-alaa niin sanotuille rahakasveille. Tehotuotanto valtaa viljelmiä myös esimerkiksi biopolttoaineiden viljelyyn.
Ruoka ei ole vain elinehto. Se on myös kauppatavaraa, jonka hintaa säätelevät maailmanlaajuiset sopimukset ja maailmanmarkkinat.
”Ruokavarantojen jakaminen oikeudenmukaisemmin on aika pitkälti poliittisesta tahtotilasta kiinni. Miten maataloustuet jakautuvat länsimaissa? Miten paljon tuetaan viljan vientiä kehitysmaihin?”
”Kehitysmaat eivät saa omaa tuotantoaan vetämään, kun muualta tulee halpaa viljaa.”
Luonnon ja eläinten arvo
Kestävän kehityksen ruokatuotantoa pohdittaessa joudutaan miettimään myös sitä, onko luonto vain väline, vai onko luonnolla ja eläimillä jokin suurempi arvo. Ruuantuotannon aiheuttama hiilijalanjälki, ympäristön saastuminen ja eläinten hyvinvointi ovat asioita, jotka ovat viime vuosina yhä enemmän nousseet keskustelun keskiöön.
Ruokatuotannon suuntaamiseksi kohti kestävämpää kehitystä on haettu ratkaisuja niin vanhoista kuin uusistakin toimintamalleista. Esimerkiksi luomu ja syväekologia nojautuvat siihen, miten joskus ennen on toimittu.
”Pentti Linkola on suomalaisille varmasti tunnetuin syväekologian puolestapuhuja. Hänen mukaansa meidän olisi palattava kausiruokaan ja käytettävä ravinnoksemme paikallisia antimia.”
Uusista ratkaisumalleista Vinnari nostaa esille ekologisen modernisaation ja syvämodernisaation.
”Nämä linjat korostavat luonnon ja eläinten itseisarvoa.”
”Ekologisen modernisaation ruokavalio on teknologisesti tuotettua ja semivegetaristista. Syvämodernisaatio puolestaan tarjoaa ratkaisuksi sekaviljelyllä tapahtuvaa kasvisruokavaliota. Siinä erilaisia kasveja kierrätettäisiin niin, että maaperän ravinnehukka jäisi mahdollisimman pieneksi.”
Positiivista kehitystä
Monet ihmiset ovat nykyään hämillään ruokavalintojensa edessä. Valitseepa miten tahansa, niin aina tekee hallaa joko ilmastolle, eläimille tai kehitysmaiden viljelijöille. Onko ylipäätään edes mahdollista syödä eettisesti ja ekologisesti oikein?
”Totta kai se on mahdollista. Rakenteita pitäisi vain muokata siihen suuntaan, että oikeanlaisia valintoja olisi helpompi tehdä.”
”Muun muassa suurkeittiöt jo aika hyvin huomioivat omassa toiminnassaan kestävän kehityksen.”
Vinnari muistuttaa, että muutokset eivät tapahdu hetkessä. Kestävän kehityksen edistämisessä on nähtävissä positiivinen suuntaus, kun katsotaan asiaa pidemmällä kaukoputkella.
”Nykyään siitä jo puhutaan ihan toisella tavalla kuin vaikkapa kolmekymmentä vuotta sitten. Kestävä kehitys on myös mukana kaikkien puolueiden poliittisissa ohjelmissa.”