Psalmien elämäntunnot kuvaavat myös nykyihmisen tuntoja. Jukka Palola kulki psalmien rinnalla kolmetoista vuotta.
Kun työskentelin seurakuntapappina Haagassa Helsingissä, osallistuin Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan jatkoseminaariin. Osana meillä oli psalmiseminaari Tallinnan teologisessa instituutissa maaliskuussa 2004”, teologian tohtori Jukka Palola kertoo.
Seminaarissa oli mukana saksalainen professori, joka oli keskittynyt omissa tutkimuksissaan psalmeihin.
”Hän osasi hyvin mielenkiintoisesti yhdistää tieteellisen ja hengellisen näkökulman psalmitutkimuksissa. Sain idean lähteä käymään läpi koko kyseisen kirjan psalmi psalmilta.”
Käynnistyi kolmentoista vuoden matka psalmipiirien kanssa.
”Ymmärrys psalmien merkityksestä syntyaikanaan ja myöhemmässä historiassa syveni huomattavasti. Viehätyin siitä, että psalmit kuvaavat tavallisten ihmisten kokemusta Jumalaan turvautumisesta: avun pyytämistä, saamista ja avun saamatta jäämistä. Monet ihmiselämän perusasiat, ilot ja surut, ovat samoja kuin vuosituhansia sitten”.
Aiempi Palolan tutkimusaihe viides Mooseksen kirja puhui uskonopin määrittelystä, psalmit kuvaavat uskon todeksi elämistä.
Myös oikean elämäntavan opetusta
Nykytutkimus korostaa Psalmien kirjan pitkää kokoamishistoriaa.
”Alkuperäisistä kirjoittajista emme tiedä paljoa. Esimerkiksi Daavidin psalmeina tunnetut tekstit ovat Daavidin kunniaksi kirjoitettuja monen kirjoittajan tekstejä. Salomolle on omistettu kaksi psalmia ja yhteensä 50 psalmia on ilman omistusta”, Palola avaa.
Psalmien esittämisohjeita löytyy alkujakeista, mutta varmoja tietoja sävelmistä ja soittimista ei ole säilynyt. Osaa psalmeista käytettiin jumalanpalvelusmusiikkina ensimmäisessä ja toisessa Jerusalemin temppelissä, kun taas osa oli tarkoitettu yksityiseen rukouselämään.
”Psalmit toimivat synnintunnustuksina, rukouksina, opetuksina ja ylistyksinäkin. Niistä löytyy myös ’ripin kaava’ (Ps. 13). Osaa teksteistä käytettiin katekismustyylisinä opetuskirjoina (esim. Ps. 78 ja 119), joiden avulla opetettiin oikeaa elämäntapaa ja kuuliaisuutta Mooseksen laille. Psalmien kirja onkin yhdistetty virsikirja, rukouskirja ja katekismus. Yhä edelleen psalmeja käytetään juutalaisten päivittäisissä rukoushetkissä ja synagogajumalanpalveluksessa”, Jukka Palola syventää.
Ympäristöhuolet näkyvät nykypsalmeissa
Jukka Palolan tutkimus on saanut paljon hyvää palautetta.
”Itse toivon psalmitutkimukseni vahvistavan teologisesti sitä näköalaa, että Uusi testamentti ei suinkaan ole Vanhan testamentin vastakohta, vaan Uuden testamentin usko rakentuu saumattomasti sen Vanhan testamentin uskon varaan, joka tulee ilmi myös psalmeissa. Toivon tutkimukseni olevan kirkon papeille ja muille työntekijöille hyvä apuväline saarnojen ja raamattuopetuksen valmisteluun. Joku runoilija saattaa saada innoitusta joidenkin psalmien aakkosrakenteesta, joka tulee kirjassa esiteltyä. Psalmeissa on käytetty kaiken kaikkiaan paljon enemmän erilaisia tyylikeinoja kuin mitä itse odotin.”
Voisi ajatella, että nykyään virret ovat korvanneet psalmit.
”Virsissä kuvastuvat myös sellaiset nykyajan ihmisten kokemukset, joita ei koettu samalla tavalla kaksi vuosituhatta sitten, esimerkkeinä vaikkapa työttömyys tai ympäristöön liittyvä huolet.”
Mikä psalmi puhuttelee tutkijaa, pappia ja Jämsän kristillisen kansanopiston rehtoria eniten?
”Hankala nimetä vain yhtä. Psalmit 8 ja 139 eivät lakkaa puhuttelemasta. Ajatukset kuten ’Mikä on ihminen!’ ja ’Minä olen ihme, suuri ihme’ pysäyttävät aina uudelleen Jumalan käsittämättömän ihmeellisen luomistyön äärelle. Valtavan suuri Jumala välittää meistä mitättömän pienistä ihmisistä.”
”Psalmin 25 rukoilijan pyyntö ’Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini’ puhuttelee puolestaan sillä, että minulla itselläni ei ole mitään, johon vedoten voisin pyytää Jumalaa antamaan syntini anteeksi. Vain Jumala itse, hänen nimensä kunnia, on ainoa asia, johon voin vedota. Psalmin 32 kirjoittajan tavoin voin puolestaan iloita siitä, että olen saanut syntini anteeksi.”
