Salomo ja Jeesus – kaksi erilaista Daavidin jälkeläistä

”Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat: – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!”

Mark. 11:8–10

Läpi evankeliumien Jeesus esiintyi vaatimattomasti. Hän julisti Jumalan sanaa ja osoitti hyväksyntänsä opetuslasten kutsuessa häntä Messiaaksi, mutta vaikka monet toivoivat hänestä uutta maallista kuningasta, hän itse ei halunnut tällaista viittaa harteilleen. Kun hän sitten lopulta suostui kuuntelemaan tällaisia ylistyshuutoja ja ratsastamaan hurraavan väkijoukon läpi, se tapahtui hänen maallisen elämänsä loppuvaiheessa, kun hän jo valmistautui lähestyvään petokseen ja kuolemaan.

Jumalan valtakunta säilyy kutsuen mukaansa köyhiä ja vähäosaisia.

Jeesusta kutsutaan Daavidin pojaksi esi-isänsä mukaan. Kuningas Daavidin konkreettinen poika ja seuraaja oli Salomo. Salomon nimen merkityksestä ollaan erimielisiä, mutta yksi merkitys liittyy sanaan shalom, rauha. Salomo rakensi temppelin, rauhanruhtinas Jeesus puolestaan poisti temppelin esiripun ihmisten ja Jumalan väliltä.

Salomo ja Jeesus. Kaksi Daavidin jälkeläistä, molemmat kuninkaita, mutta niin erilaisia. Salomon viisautta ja rikkautta ihailivat maailman kuninkaat, mutta hänen kuolemansa jälkeen valtakunta jakautui. Jeesus koki vallanpitäjien halveksuntaa, mutta kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hän lahjoitti ikuisen valtakuntansa kansalaisuuden kaikille häneen turvaaville.

Maan päällä viisainkin erehtyy ja suurinkin valtakunta voi murtua, mutta Jumalan valtakunta säilyy kutsuen mukaansa köyhiä ja vähäosaisia.

Kirjoittaja on Järvi-Kuopion seurakunnan pastori