Piispa Jari Jolkkonen joulutervehdyksessään: Eläkäämme kiittäen
Kiitollisuus korjaa luontaista taipumustamme tyytymättömyyteen – ja ohjaa meitä siihen hyvään, mitä meillä jo on ja mitä olemme saaneet ilmaiseksi lahjaksi.
Jouluevankeliumissa taivaallinen sotajoukko ilmestyy ”kiittämään” Jumalaa. Nähtyään Kristus-lapsen paimenet palaavat ”kiittäen” arkitöihinsä. Mutta onko heidän kiitollisuudelleen perusteita?
Kiitollisuus on meille vaikeaa. Sen edessä on monia verhoja, osa ulkopuolellemme, osa taas sydämessämme. Maailma ulkopuolellamme on täynnä sotia ja kärsimystä. Se on totta, eikä poistu selittelyllä. Sisäinen mielemme keskittyy helposti siihen, mitä meiltä puuttuu tai mikä on vialla. Se kuiskii välillä korvaan kuin pirullisen taitava manipulaattori: ”Katso nyt, tästäkin jäit paitsi, huomaatko nyt, tuokin on pielessä!”
Kiitollisuus on meille vaikeaa.
Mitä enemmän keskitymme maailman pahuuteen tai omiin vastoinkäymisiimme, aitoihinkin, sitä enemmän altistumme masennuksen ja katkeruuden tapaisille mielenterveyden häiriöille.
Jouluevankeliumissa enkelit ja paimenet toimivat ”kiittäen”. Molemmissa kohdissa on samat kieliopilliset muodot, preesensin partisiipit, jotka korostavat jatkuvaa toimintaa. Enkelit ja paimenet eivät vain hetkellisesti kiitä. He elävät kiittämisen jatkuvassa tilassa.
Nykytutkijoiden mukaan elämä jatkuvassa kiitämisen tilassa johtaa järkyttäviin seurauksiin hyvinvointimme kannalta. Se korjaa luontaista taipumustamme tyytymättömyyteen – ja ohjaa meitä siihen hyvään, mitä meillä jo on ja mitä olemme saaneet ilmaiseksi lahjaksi.
Kiitollisuus vahvistaa ihmisten keskinäistä kiintymystä. Se tukee parisuhdetta ja aviopuolisoiden tyytyväisyyttä. Se vahvistaa fyysistä terveyttä, purkaa arkipäivän stressiä, alentaa verenpainetta ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Kiittämistä harjoittavat tuntevat keskimääräistä enemmän myötätuntoa ja lähimmäisenrakkautta toisia ihmisiä kohtaan. He myös toipuvat nopeammin vastoinkäymistä. Ja suhtautuvat toiveikkaammin siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tämä on joulun ihme.
Enkelten ja paimenten kiitoksella on kohde, kaikkivaltias Jumala. Heidän kiitoksellaan on syy: Jumala syntyy ihmiseksi Kristus-lapsessa. Se on tunnusmerkkinä siitä, että Jumala katsoo meihin myötätuntoisesti. Hän etsii meitä, samaistuu meihin ja toteuttaa itse pelastuksen.
Tämä inkarnaation ihme, Jumalan ihmiseksi syntymisen ihme, saa aikaan joulun ilon ja kiitoksen. Sitä ei pidä latistaa pelkäksi vertauskuvaksi. Mitä syytä jäisi kiitokseen, jos kyse olisi vain hurskaasta, mutta epätodesta metaforasta? Mistä kiittää, jos Jumala jäisi kokonaan tuntemattomaksi?
Jouluna syntyy Marian poika ja Jumalan Poika, äidin apua tarvitseva ja ihmiskunnan Pelastaja, kaikista heikoin ja Kaikkivaltias, tosi ihminen ja tosi Jumala. Hän syntyy meille, siis sinulle ja minulle.
Tämä on joulun ihme. Tämä on kiitoksen aihe. Kristus syntyy, kiittäkää!
Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen