Nainen reppu selässään talvisessa metsässä, pitää kämmenissään lunta, joka pöllyää ympärille
Kuva: iStock

Miten tullaan onnelliseksi – vinkkejä Raamatusta

Raamattua pidetään viisaana kirjana. Miten se neuvoo kohti onnellisuutta?

Miksi suomalaiset ovat tutkitusti maailman onnellisin kansa? Se ei johdu loistavista onnellisuustaidoistamme, vaan ympäristöolosuhteista. Suomalaisessa kulttuurissa on jotakin mieltä tervehdyttävää.

Suomalainen onni kumpuaa yhteiskunnallisista tekijöistä

Vakaassa ja turvallisessa yhteiskunnassa ihmiset voivat hyvin. Kotona ja kadulla ei tarvitse pelätä. Erityisesti suomalaisena arvona pidetty rehellisyys tukee mielenrauhaa. Siellä missä ihmiset luottavat toisiinsa, koetaan onnea ja levollisuutta. Työtoveria ei jatkuvasti epäillä vilpistä ja naapuria varastelusta. Niinpä maassa hengitetään rennosti.

Työtoveria ei jatkuvasti epäillä vilpistä.

Tasa-arvokin tukee onnellisuuden kokemusta. Toisin kuin monessa muussa maassa, Suomessa sukupuoli, ikä, tausta tai yhteiskunnallinen asema ei vaikuta siihen, miten sinuun suhtaudutaan. Kun ihmisiä ei jatkuvasti laiteta arvojärjestyslistalle, he kokevat tyytyväistä levollisuutta arjessaan.

Suomalainen onni nousee pitkälti yhteiskunnallisista tekijöistä. Turistitoimittaja vetää siis vesiperän haastatellessaan yksittäistä rivisuomalaista. Hänestä ei irtoa miljoonan dollarin ohjeita onneen.

Sisäsyntyinen onnellisuustermostaatti tasoittaa tunteita

Silti hyviä onnellisuusreseptejä on olemassa. Mutta ne eivät useinkaan käännä sisäistä tuntua aivan toiseksi, sanoo moderni onnellisuustutkimus. Ihmisen sisäsyntyinen onnellisuustermostaatti nimittäin pitää kunkin elämäntyytyväisyyden aina hänelle tyypillisellä tasolla.

Kuvitellaan valoisa, hyväntuulinen ja aurinkoinen ihminen, jota eräänä päivänä kohtaa onnettomuus. Auto palaa pihaan eikä vakuutus korvaa sitä. Jonkin aikaa harmittaa, mutta sitten onnellisuustermostaatti palauttaa tyytyväisyyskäyrän entiseen asemaan. Näin mieli varjelee meitä elämän vastoinkäymisissä.

Tämän varjopuolena mieli ei salli kovin suuria onnenhyppyjä ylöspäin. Otetaan perusasenteeltaan tyytymätön purnaaja, joka voittaa yllättäen lotossa miljoonan ja hänen kiusallinen ihosairautensa paranee.

Mieli varjelee meitä elämän vastoinkäymisissä.

Hän juhlii jonkin aikaa onnensa kukkuloilla, mutta vähitellen hyvinvoinnin tuntu palaa entisiin lukemiin. Hän ei olekaan enää parantunut lottovoittaja, vaan sama pessimisti kuin ennenkin. Suurikaan onnenpotku ei muuta häntä aivan toisenlaiseksi ihmiseksi.

Siksi onnen tavoittelu on vaikeaa. Kukin on sitä mitä hän on.

Paitsi jos ihmistä lukitsee jokin selvä este, joka estää häntä olemasta oma itsensä. Se voi olla vaikka mielenterveysongelma, ahdistava parisuhde tai taloudellinen ahdinko. Jos tämä este poistuu, hyvinvoinnin kokemus nousee pysyvästi korkeammalle tilalle.

Viisas ei vertaile itseään muihin

Kun Raamattua pidetään niin viisaana kirjana, löytyisikö sieltä vinkkejä syvempään onneen? Ensimmäisenä silmään pistää Ison kirjan viesti elämän vaikeudesta. Koettelemukset kohtaavat parhaitakin. Kaikkein pyhimmätkin kantavat monenlaisia taakkoja.

Niinpä Raamattu näyttää ensimmäiseksi varoittavan onnen etsijää: Älä odota elämältä liikaa. Hyväksy sen raskaus. Suostu vaikeuksiisi.

Hyväksyminen on sen sanomista, että näinkin voi elää. Kipeistä kokemuksistani huolimatta voin elää riittävän hyvää elämää. En olisi tätä toivonut, mutta näinkin selviää.

Harva purjehtii pelkkää myötätuulta.

Hyväksyjä vapautuu jossittelusta, jossa yhä uudestaan palataan harmittelemaan huonoa onnea tai omia valintoja. Hän antaa anteeksi itselleen ja maailmankaikkeudelle.

Vuosien kertyessä elämä satuttaa melkein jokaista. Tulee taloudellisia vastoinkäymisiä, ongelmia työssä, kipua perheessä tai jokin suurempi onnettomuus. Harva purjehtii pelkkää myötätuulta.

Ihmisten taakat eivät vain aina näy ulospäin. Siksi saattaa luulla, että muut ovat onnellisempia kuin minä. Viisas ei kuitenkaan vertaile, sillä se johtaa harhaan ja turhaan masennukseen. Sen sijaan hän suostuu omaan osaansa: tämä on minun elämääni ja kiitän siitä.

Hyvän tekeminen lisää onnellisuutta

Antiikin filosofit jakoivat onnellisuuden idean kahteen lajiin samaan tapaan kuin nykytutkimus.

Tavoittelemme tietoisesti hedonistista nautinto-onnea. Hetkellisillä iloilla ja huippuhetkillä katkaistaan tylsä arki. Pidetään juhlia, matkustetaan tai vain syödään hyvin. Nämä hetket auttavat jaksamaan arjen tavallisuudessa.

Syvempi ja pysyvämpi hyvän elämän onni, eudaimonia, tulee eettisten hyveiden sivutuotteena. Kun ihminen tekee hyvää, tavoittelee viisautta ja antaa yhteisölleen, hän on tyytyväinen itseensä. Hyvä omatunto antaa pysyvimmän ilon.

Itse Jeesus näyttää olevan samaa mieltä neuvoessaan: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”. Toisin sanoen: tee hyvää, se tekee hyvää sinullekin.

Tutkimus vahvistaa neuvon viisauden. Ihminen tuntee suurempaa mielihyvää antaessaan 20 euroa tarvitsevalle kuin löytäessään setelin kadulta. Me haluamme kokea olevamme hyviä ihmisiä.

Jokainen haluaa kokea olevansa hyvä ihminen.

Ehkä tästäkin syystä monet liittyivät varhaiseen kristinuskoon. Se kutsui ihmisiä eettiseen elämäntaparemonttiin. Ihmiset tuskin olivat tuolloin sen paheellisempia kuin nytkään. Kristityksi kääntyjä ei niinkään luopunut synneistään, vaan hän löysi hyveitä. Hän heräsi uudenlaiseen ystävällisyyteen, auttamiseen ja palvelemiseen. Hänestä tuli hyväntekijä.

Hyvää tehdessään ihminen kokee tyytyväisyyttä. Antaessaan saa.

Hyvää voi jakaa monella tavalla. Autan naapuria muutossa. Osallistun vapaaehtoiseen palvelutehtävään seurakunnassa tai jossakin järjestössä. Annan rahaa Kirkon Ulkomaanavulle.

Jokainen haluaa kokea olevansa hyvä ihminen. Siksi hyvän tekeminen tuo onnen tunteen. Olen koskettanut elämän tarkoitusta.

Muista, että enkelit kulkevat kanssasi

On tärkeää kokea, että elämälläni on tarkoitus. Sillä on merkitystä, mitä minä teen ja olen. Olen mukana itseäni suuremmassa.

Apostoli Paavali tarttui tähän ikitotuuteen esittäessään oman onnen reseptinsä. ”Saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon”.

Toisin sanoen, tiedosta, että elämä ei ole sattuman sokeaa leikkiä. Hyvä tahto kaitsee kaikkea luomakuntaa. Ja sinä voit puhua hänelle. Voit jättää asiasi hänen hoitoonsa. Pyydä näin: Johdata Sinä minua. Avaa oikeita ovia ja sulje vääriä. Kanna minua voimallasi ja lohduta silloin kun itken.

Kiitospäiväkirjan idea löytyy jo Raamatusta.

”Aina”. Tässä Paavalin ohjeen avainsana. Puhu Jumalalle aina. Tai ainakin usein. Ota tavaksesi pysähtyä tiedostamaan, että hyvä Jumala ympäröi sinut. Muistuta itseäsi joka päivä siitä, että enkelit kulkevat kanssasi.

Tämä muistuttaminen kannattaa kytkeä johonkin arkiseen rituaaliin. Vaikka iltarukous nukkumaan mennessä. Siksi kristityt ovat alusta saakka kokoontuneet sunnuntaisin yhteen. Säännöllinen kirkkomatka pitää mielessä elämän syväulottuvuuden.

Muista kiittää, kun puhut Jumalallesi, Paavali neuvoo. Kiittäminen kääntää katseen siihen hyvään, mitä minulla on. Kun otan tavakseni kiittää, löydän yhä enemmän kiitosaiheita. Kiitospäiväkirjan idea löytyy jo Raamatusta.

Huumori on taivaallinen lääke

Kiire syö ilon. Siksi kolmas käsky vaatii: muista pyhittää lepopäivä. Oikein kunnolla. Älä tee mitään. Ole vain. Tai korkeintaan kävele, vaikka vähän pitempään.

Katso mitä tapahtuu, kun et kiiruhda mihinkään. Kun et täytä päätäsi tekemisellä tai sähköisellä viihteellä. Saatat hyvinkin yllättyä.

Lepopäivä on itsetarkoitus. Lepäämisen tavoite ei ole kerätä voimia, että jaksaisi taas arkena painaa. Lepopäivää vietetään sen itsensä tähden. Kun mieli saa riittävästi tyhjää tilaa ympärilleen, se alkaa nähdä syvemmälle. Kristillisessä kielessä sitä kutsutaan meditoinniksi, mietiskelyksi Jumalan edessä.

Älä silti ota pyhää liian vakavasti. Leikkiäkin tarvitaan. ”Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin”, sanotaan Sananlaskujen kirjassa.

Moni aikuinen on menettänyt yhteyden leikkivään minäänsä.

Leikillä tarkoitetaan turhan tekemistä, josta saa iloa ja hyvää mieltä. Sitä kutsutaan myös harrastukseksi. Joku rakentaa legoilla, toinen pelaa tietokoneella ja kolmas tanssii. Harrastus ei tavoittele hyötyä. Riittää kun se ilahduttaa.

Moni aikuinen on menettänyt yhteyden leikkivään minäänsä. Pienten lasten lähellä se palaa joskus hetkeksi takaisin. Siksi lasten seura koetaan niin terapeuttiseksi. He näyttävät aikuiselle yhden elämän tarkoituksen: leikin ja hassuttelun.

Leikki tuo mukanaan parantavan naurun. Se tekee hyvää keholle ja mielelle. Huumori onkin taivaallinen lääke kohtuudella nautittuna.