Kirkon muutoksen tuuli puhaltaa nyt etelästä
Kristinusko ei ole ensisijaisesti länsimainen uskonto, vaan aidosti maailmanlaajuinen. Teologi Jyri Komulainen kannustaa ev.lut. kirkkoa avautumaan nykyistä rohkeammin globaalin etelän vaikutteille.
Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä johtavana asiantuntijana työskentelevä teologian tohtori Jyri Komulainen on perehtynyt syvällisesti kristinuskoon ja laajasti maailman muidenkin uskontojen kirjoon.
Komulaisen uusi teos Kristinuskon muuttuva kartasto – Matkoja maailmanlaajaan kirkkoon (Suomen Lähetysseura 2025) tarkastelee kansantajuisesti sitä, miten Välimeren itäosassa syntynyt kristinusko on muotoutunut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.
Kristinusko ei ole muuttumaton.
Globaalin etelän eli Aasian, Afrikan, Oseanian ja Latinalaisen Amerikan painoarvo on monellakin tavalla koko ajan kasvamassa, mikä ei voi olla näkymättä myös kristillisessä teologiassa.
Komulaisen perusviesti on selkeä.
”Kristinusko ei ole muuttumaton, vaan se saa historiassa ja eri paikoissa eri ilmenemismuotoja. Intiassa on epäilemättä erilaista kristinuskoa kuin Kainuussa”, teologi toteaa.
Kristinuskon painopiste on siirtynyt etelään
Helsingin Musiikkitalon kahvilassa on lounasajan jälkeen aika hiljaista. Jyri Komulainen siemaisee kupista kahvia ja alkaa heti puhua innostuneesti kirjansa aihepiiristä.
Teologi kertoo sen olevan eräänlainen summa siitä, mitä hän on oppinut globaalista kristinuskosta. Nyt mies haluaa herätellä tavallisia kristittyjäkin asemoitumaan tavallaan uudelleen.
Globaalissa etelässä asuu kaksi kolmasosaa maailman kristityistä.
”Meillä ei ole vieläkään otettu riittävän vakavasti maailman muuttumista. Pitäisi tiedostaa, että kristinuskon painopiste on jo nyt aivan muualla kuin länsimaissa”, Komulainen alleviivaa.
Numerot puhuvat tästä omaa selvää kieltään.
”Tällä hetkellä globaalissa etelässä asuu kaksi kolmasosaa maailman kristityistä. Vuonna 2050 määrän on arvioitu olevan jo lähes 80 prosenttia.”
Myös teologiaan avautuu uudenlaisia näkökulmia
Jyri Komulainen muistuttaa, että pitkään on ollut vallalla hierarkkinen asetelma, jossa globaali pohjoinen on mielletty kristikunnan keskukseksi. Siirtomaajärjestelmää ei enää ole, mutta monia sen rakenteita on jäänyt jäljelle.
”Tämän perinnön takia globaalin etelän virtaukset ovat jääneet liian usein sivurooliin. Sielläkin on kuitenkin ikivanhoja kristillisiä kirkkoja, esimerkiksi Etiopiassa.”
Nyt kristinuskon rytmi on toinen. Kun sen asema pohjoisessa pääsääntöisesti hiipuu, niin etelän kirkot kasvavat voimakkaasti. Löytyvätpä maailman suurimmat luterilaiset kirkotkin nykyisin jo Afrikasta.
Katseen kääntäminen etelään on avannut teologialle aivan uudenlaisia näkökulmia, jotka poikkeavat perinteisesti yliopistoteologiasta.
Löytyvätpä maailman suurimmat luterilaiset kirkotkin nykyisin jo Afrikasta.
”Teologiaa syntyy myös runojen, laulujen ja kuvataiteen muodossa. Monet etelän kristityt elävät kulttuureissa, joissa kirjallista ilmaisua tärkeämpi on suullinen perinne ja rituaalit”, Komulainen kertoo.
Myös alkuperäiskansojen perinteiset hengellisyyden muodot ovat ilmastonmuutoksen aikakaudella nousseet teologien mielenkiinnon kohteiksi.
”Vatikaanissa vuonna 2019 järjestetty Amazonin synodi korosti, että kirkon tulee uudistuakseen kuunnella alueen alkuperäiskansojen viisautta sekä näiden rikasta kertomusperinnettä.”
Kristillinen jooga voi rikastuttaa rukouselämää
Idän uskontojen ja kristinuskon kohtaaminen suomalaisessa seurakuntaelämässä tapahtuu aika usein joogan ympärillä.
Kristillinen jooga – usein tuotteistettuna Hiljaisuuden joogan nimellä – on saanut etenkin Etelä-Suomessa suuren suosion.
Samalla joogan rantautuminen kirkkotiloihin on herättänyt paikoin myös kiivasta vastarintaa.
Hengellisellä elämällä on monenlaisia muotoja.
Jyri Komulainen ei näe joogaa uhkana, vaan päinvastoin mahdollisuutena rikastuttaa kristillistä rukouselämää, kunhan sen hengellinen sisältö määrittyy kristilliseksi.
”Korostan sitä, että en itse harjoita minkäänlaista joogaa. Kommentoin asiaa teologisista lähtökohdista.”
Jyri Komulainen toivoo, että kirkon sisällä pystyttäisiin rakentamaan ilmapiiriä, jossa esimerkiksi kristillistä joogaa koskevat kysymykset pystyttäisiin jalkauttamaan seurakuntiin.
”Avattaisiin siis ihmisille asioita aivan perustasolta lähtien. Tuotaisiin esille esimerkiksi sitä, että hengellisellä elämällä on monenlaisia muotoja. Jooga voi olla yksi niistä.”
Kristinusko palaamassa takaisin marginaaleihin
Kristinuskon muuttuva kartasto – Matkoja maailmanlaajaan kirkkoon käsittelee useaan otteeseen kontekstuaalista- sekä vapautuksen teologiaa.
Komulaisen mukaan edellinen tarkoittaa teologian tekemistä ja Raamatun tulkintaa paikallisesta kulttuurista ja todellisuudesta käsin.
”Pidetään siis koko ajan silmällä erilaisia todellisuuksia, joiden keskellä eletään. Tähän liittyy usein uskontojen välinen dialogi.”
Vastaavasti vapautuksen teologian ydinajatus on, että kirkon tehtävä ei rajoitu yksilöiden hengelliseen pelastukseen.
”Lisäksi sen tulee aktiivisesti muuttaa rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta ja puolustaa sorrettuja.”
Marginaaleistahan kristinusko lähti kaksi vuosituhatta sitten liikkeelle.
Komulaisen mukaan vapautuksen teologia pohjautuu Vanhan testamentin profeettaperinteeseen.
”Usein kyseinen teologia liitetään Latinalaiseen Amerikkaan, mutta se on vain yksi historiallisen uudelleenlöytämisen paikka.”
Teologi painottaa sitä, kuinka syvällisestä muutoksesta on kyse, kun katsetta suunnataan jälleen marginaaleissa eläviin ihmisiin.
”Marginaaleistahan kristinusko lähti kaksi vuosituhatta sitten liikkeelle. Nyt ollaan jälleen palaamassa kyseiselle maaperälle.”
Taskulämmin luterilaisuus ei kiinnosta ketään
Suomessa erityisesti vanhemmat ikäluokat ovat tottuneet ajatukseen kansankirkosta, johon kuuluvat lähes kaikki. Sen oppi taas tuli turvallisesti Lutherilta.
Nykyisin ev.lut. kirkkoon kuuluu suomalaisista enää 62 prosenttia ja helsinkiläisistä hiukan alle puolet.
Komulainen uskoo siihen, että juuri globaalin etelän teologiasta olisi ammennettavissa monimuotoisuutta ja elinvoimaa nykyiseen tilanteeseen, jossa kirkko ei ihmisiä houkuttele.
Impivaaralaisuudesta ulos murtautuva kirkko herättäisi ehkä myös kunnioitusta.
”Suomenkin ev.lut. kirkko olisi uskottavampi, jos se ei puhuisi omien etujensa puolesta, vaan asettuisi köyhien puolelle.”
Teologi näkee todennäköisenä, että impivaaralaisuudesta ulos murtautuva kirkko saisi vihaa osakseen, mutta herättäisi samalla myös kunnioitusta.
”Ei taskulämmin luterilaisuus ihmisiä kiinnosta”, hän heittää.
Ikkunoita etelään halutaan myös sulkea
Jyri Komulainen on havainnut kirkon sisällä ”jonkinlaista taipumusta” sulkea etelän suuntaan avautuvia teologisia ikkunoita.
”Globaalin etelän teologia heijastelee aitoa Uuden testamentin eetosta. Totta kai se uhkaa vanhaa valtaa, mitä se sitten onkaan.”
Aktiivisena some-keskustelijana Komulainen ei usko olevansa mielipiteineen suinkaan yksin.
”Tiedän, että esimerkiksi ev.lu.t kirkon sisällä on valtava määrä työntekijöitä, jotka yhtyvät ajatuskulkuihini ja toiveeseen, että kirkko avautuisi vieläkin enemmän.”
Jumala kätkeytyy kärsimykseen ja heikkouteen.
Haastattelun lopuksi on kysyttävä Komulaiselta, mikä kristinuskon rikkaassa teologisessa ajattelussa inspiroi häntä henkilökohtaisesti eniten.
Vastaus tulee nopeasti: ristin teologia.
Siinä Jumala kätkeytyy kärsimykseen ja heikkouteen, erityisesti Jeesuksen ristinkuolemaan.
”Juuri tämä on se kristinuskon radikaali, kaiken kääntävä sanoma. Sen oivaltaminen auttaa näkemään kristinuskon vallankumouksellisuuden”, Jyri Komulainen miettii.