Sota on aina vastoin Jumalan tahtoa

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat julkaisivat syyskuussa piispainkirjeen, jossa he ottavat kantaa sodan ja rauhan kysymyksiin. Piispat kutsuvat lukijoita eettiseen keskusteluun ja rauhan rakentamiseen levottomassa maailmassa. Kirjeessä korostetaan, että rauha on Jumalan tahto ja oikeutettukin sota on aina Jumalan tahdon vastainen tila.

Piispat kutsuvat puhumaan arvoista

Euroopan ja Lähi-idän tapahtumat sekä Yhdysvaltain hallinnon politiikka ovat Suomessakin kääntäneet julkisen keskustelun kohti sotaan valmistautumista, maanpuolustusta ja asevarustelua. Lapuan piispa Matti Salomäki kokee, että ihmisiä tavatessa käy hyvin selväksi, että sodan ja rauhan kysymykset pohdituttavat.

”Yleinen uhan ilmapiiri on pysynyt ihmisten mielissä. Aihe on ehdottomasti ajankohtainen.”

Täytyy pystyä vaihtamaan myös kriittisiä näkökulmia.

Espoon piispa Kaisamari Hintikka toivoo tuoreen piispainkirjeen toimivan mukaan kutsuvana keskustelupuheenvuorona, joka rohkaisisi kriittistenkin näkökulmien vaihtamiseen.

”Vakavankaan sodan uhan alla, tai edes konkreettisessa sotatilanteessa, meidän ei pidä hylätä eettistä arvokeskustelua. Meidän täytyy pystyä keskustelemaan esimerkiksi oikeutetusta puolustussodasta monipuolisesti ilman, että tämän ajatellaan välittömästi olevan epäisänmaallista. Tätä keskustelua on tärkeää käydä jo rauhan aikana”, Hintikka kokee.

Rauha lähtee arjesta

Piispainkirjeessä rauha määritellään kirkkoisä Augustinusta lainaten ”olotilaksi, jossa vallitsee levollinen järjestys”. Rauha ei ole vain sodan poissaoloa, vaan aktiivista toimintaa yhteiskunnallisen vakauden, ihmisoikeuksien ja sovinnon puolesta.

Rauhantyö tarkoittaa piispojen mukaan esimerkiksi kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien ja tasapuolisuuden toteutumista, avointa julkista keskustelua, demokraattisia vaaleja ja kokemusta omaa elämää koskevien päätösten oikeudenmukaisuudesta osana vakaata ja turvallista yhteiskuntaa. Yksi piispainkirjeen keskeisimpiä viestejä on kutsua jokainen – tavallisista kansalaisista poliittisiin päättäjiin – olemaan rauhanrakentaja. Se tarkoittaa sovinnon rakentamista omassa elämässä ja itselleen mahdollisilla tavoilla.

Vastakkainasettelun maaperässä rauhan on vaikea kasvaa ja kukoistaa.

”Elämme maailmassa, jossa rauha ei välttämättä näy. On paljon konflikteja, sotaa ja rauhattomuutta. Haluaisin haastaa ihmisiä rauhan tielle, koska se on mahdollinen kaiken tämän keskellä”, piispa Salomäki sanoo.

”Rauhantyö ei tapahdu ainoastaan tuolla poliittisissa pöydissä, vaan rauhan teot lähtevät jokaisen arjesta”, piispa Hintikka muistuttaa.

Samalla hän kertoo olevansa huolissaan siitä, miten voimakkaasti yhteiskunnassa rakennetaan ihmisiä toisistaan erottavia vastakkainasetteluja – tiedostaen ja tiedostamatta.

”Se näkyy esimerkiksi siinä, miten vaikeaa on antaa asioiden puhua keskenään ilman, että nämä henkilöityvät. Sellaisessa maaperässä rauhan on hirveän vaikea kasvaa ja kukoistaa.”

Jumala tahtoo rauhaa

Kristillisestä näkökulmasta piispat korostavat rauhan olevan Jumalan tahto. Rauhan puolesta toimiminen on Jumalan tahdon noudattamista.

”Sota on yksi pahimmista ajallisista onnettomuuksista, sillä se aiheuttaa laajaa kärsimystä ja tuhoa. Yksilöiden ja yhteisöjen velvollisuus on toimia kaikin voimin rauhan säilymisen puolesta”, piispat kirjoittavat.

Oikeutettukin sota vahingoittaa lähimmäisiä.

Tämän vuoksi he näkevät myös oikeutetun sodan ongelmallisena ja viimeiseen asti vältettävänä asiana.

”Oikeutettukin sota vahingoittaa lähimmäisiä, joita vihollisetkin ovat, turmelee siihen turvautuvan ja vahingoittaa yksilön ja yhteisön moraalisia voimavaroja. Silti kristitty joutuu tarvittaessa osallistumaan väkivaltaiseen sotaan.”

Piispa Salomäki korostaa sodan olevan ehdottomasti viimeinen ja huonoin vaihtoehto, kun kaikki muu on jo kokeiltu. Piispa Hintikka painottaa termin ”oikeutettu sota” olevan aina syvästi ristiriitainen.

”Ei pidä unohtaa, että oikeutettukin sota on aina väärin. On olosuhteita, joissa puolustussota on välttämätöntä, mutta on tärkeä tiedostaa oikeutetunkin sodan aiheuttavan valtavaa kärsimystä.”

Ytimessä sisäinen lepo

Yhteiskunnallisen rauhan rinnalla piispainkirjeessä puhutaan yksilön sisäisen levon merkityksestä levottomassa maailmassa. Piispa Salomäen mukaan kaikissa olosuhteissa sisäiseen rauhaan ohjaavat kristinuskon perussanoma ja Jeesuksen lupaus ”oman rauhani minä annan teille”.

Kristuksen antama rauha on Jumalan kädenojennus

”Sisäinen rauha – että voi olla sovinnossa itsensä, Jumalan ja luomakunnan kanssa – on välttämätön lähtökohta siihen, että rauhaa voi levittää ja kokea muuallakin”, Salomäki sanoo.

”Kristuksen antama rauha on Jumalan kädenojennus, joka kutsuu meitä kaiken luodun alkuperäiseen tarkoitukseen, jossa vallitsee rauha ja harmonia eikä kenenkään tarvitse pelätä mitään”, piispa Hintikka tiivistää.

Lue pidempi juttu osoitteesta evl.fi: Piispat: oikeutettukin sota on aina Jumalan tahdon vastainen tila