Oppi Olavi Virralta
Katsottuaan Olavi Virrasta kertovan dokumentin, Antti Heikkinen havahtui erääseen tärkeään asiaan.
Tuossa yhtenä yönä jumin tutkimaan erään yhteisöpalvelun videotarjontaa. Yhytin sieltä Peter von Baghin dokumentin, jossa Olavi Virta istuu sänkynsä reunalla Tampereen Pispalassa ja puhelee elämästään.
Ennen aikojaan vanhukseksi sortunut Virta ei lörpöttele. Sanat haetattavat, mutta olennainen välittyy. Päästin porun, kun Virta lopussa laittoi oman, voimainsa päivinä taltioidun äänensä soimaan LP-levyltä.
Levy vispaa, mutta Mustasukkaisuutta soi komeasti. Sen kaikuessa Virta kellahtaa petilleen. Kellahtamista seuraa suora leikkaus filmipätkään, jossa paria vuosikymmentä nuorempi Virta laulaa Pekka Puupää -elokuvassa silmistä, joiden tähden on valmis siirtämään vuoret paikoiltaan.
Olennainen välittyy.
Dokumentissa vilahtaa myös rouva Hulda Simula, Virran viimeisten vuosien tukija. Hän oli vilpitön auttaja, joka vastineetta tarjosi korkealta pudotetulle taiteilijalle lämpimät huoneet, huolenpidon ja puuron.
Hulda-rouvan tuoman puurolautasen ääreen Virta kuolikin. Kuukausi ennen lähtöään hän ehti saada taiteilijaeläkkeen. Edesmenon jälkeen kunnianosoituksia alkoi tulla enemmälti.
Virrasta ja hänen kaltaisensa kohtalon kokeneista on kirjoitettu paljon. Niin myös siitä, että kiitoksen antajia löytyy liian usein silloin, kun heistä ei enää apua ole.
Virta itse ei – ei ainakaan dokumentin mukaan – kokenut elävänsä Pispalassa unohdetun vanhuksen elämää. Hän mainitsee tuntevansa erittäin lämmintä tunnetta siitä, että häntä kutsutaan edelleen Mestariksi.
Virrasta ja hänen kaltaisensa kohtalon kokeneista on kirjoitettu paljon.
Ehkä se oli kuihtuvan kuninkaan ylpeyttä ja todellisuuden pakenemista, kenties rehellinen mielipide.
Joka tapauksessa päätin dokkarin katsottuani yrittää viljellä entistä useammin yhtä sanaa: Kiitos. Ja jos sen vielä muistaisi sanoa heille, joille sen harvimmin tulee sanotuksi. He kun ovat usein niitä, jotka sen ansaitsisivat useimmin kuulla.
Saa nähdä, kauanko tuon muistan – kas kovin lyhytmuistisia me monet tuollaisissa asioissa olemme.
Mutta yrittelenpähän nyt ainakin.