Upi Heinonen kasvokuvassa
Upi Heinonen. Kuva: Ville Keto/Kamua Oy

Onko kirkossa lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Kirkossa puhutaan valitettavan usein ongelmista ja haasteista. Toki niitäkin on, mutta on näkökulmakysymys, kuinka tulevaisuutta katsotaan.

Onko lasi puoliksi täysi vai tyhjä? Keskittykäämme siis uuden kauden kynnyksellä mahdollisuuksiin, joihin tarttumalla mennään kohti parempaa tulevaisuutta.

Ilmiselvä mahdollisuus on se, että ajassamme elää runsaasti henkisestä ja hengellisestä puolesta kiinnostuneita ihmisiä. He kaipaavat oravanpyörään helpotusta ja olemassaoloon merkitystä – asioita, joita voimme eri muodoissa tarjota. Kaikenlaiset huuhaa-hengellisyydet tulisi pystyä voittamaan sanomalla ”the real thing is here”, ja muut ovat kopioita tai korvikkeita. Mutta onkin toinen kysymys, miten sen sanoo. Miten vaikkapa ”pyhä” sanoitetaan ei-uskovalle, kolmekymppiselle, kaupunkilaiselle atk-päällikölle? Viestintää tulee kehittää ja uudistaa. Siinä työssä ei ole väärin ottaa oppia markkinointiajattelusta kohderyhmineen ja ydinviesteineen sekä ”asiakkaiden” sitouttamisohjelmineen.

Ajassamme elää runsaasti hengellisestä puolesta kiinnostuneita ihmisiä.

On tärkeää luoda luento-, seminaari- ja tiedotuskokonaisuus, jolla uskon järjellisyyttä tänä päivänä perustellaan. Tähän pitää koota paras mahdollinen teologinen tieto ja näkemys sekä oppien tulkinnat. Piispa Jari Jolkkonen on ansiokkaasti astunut tälle tielle luentoineen ja kirjoineen. Suuri joukko on kirkosta etääntyneitä ja etsijöitä, jotka kaipaavat järkiperusteita uskon mielekkyydelle. Satunnaisia luentoja ja keskustelutilaisuuksia on seurakunnissa pidettykin – nyt tarvitaan pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta sekä vaikuttavuutta.

Jäsenten ja luottamushenkilöiden tiedot, kyvyt, kokemus ja verkostot täytyy paremmin valjastaa kirkon ja seurakuntien käyttöön. Oleellista on sitoutuminen, motivaatio, innostus ja tietysti ajankäyttömahdollisuudet. Myös tukea ja koulutusta tarvitaan.

Nyt olisi toiminnan aika.

Suuri mahdollisuus on suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen yhteistyö ulkopuolisten tahojen kanssa: kunta, järjestöt, yritykset sekä tiede- ja tutkimuspuolen toimijat. Toki sitä tehdään, mutta tehoa olisi ehkä mahdollista saada lisää vaikkapa ihmisten auttamiseen.

Eräässä radio-ohjelmassa kirkon vaikuttaja totesi ”kirkolla on visioita, mutta ei toimintaa”.

Nyt olisi toiminnan aika.

Kirjoittaja on Alavan seurakunnan luottamushenkilö