Lähikuvassa tekstin kirjoittaja Marjut Niemelä.
Marjut Niemelä. Kuva: Timo Hartikainen

Olisiko Maaningalla syytä miettiä seurakunnan toimintaa myös ruohonjuuritason näkökulmasta?

Mitähän mahtaisivat ajatella Maaningan kirkon arkkitehti ja rakentajat, jos kuulisivat keskustelut kirkon osittaisesta muuttamisesta seurakunnan kokoontumistiloiksi?

Olisivatko arkkitehti Charles Bassi ja kirkonrakentajat Jaakko ja Heikki Kuorikoski kauhuissaan siitä, mitä tälle klassiselle rakennukselle ollaan tekemässä? Vai tuumaisivatko kenties tyytyväisinä: ”Vihdoinkin kirkon seinien sisäpuolelle astuvat nekin, joita jumalanpalvelus ei houkuttele!”

Samaa pohtivat tämän päivän maaninkalaiset, sillä ajankohtaiseksi on tullut löytää ratkaisu maaninkalaisten kokoontumistiloiksi. Ensimmäisen kerran erillisen kokoontumistilan tarve putkahti esille 1970-luvulla seurakunnan toiminnan muuttuessa. Kirkon läheisyyteen nousi rakennus, jota oivallisesti ryhdyttiin kutsumaan seurakuntakodiksi. Koti luo käsityksen paikasta, jossa kukoistaa lähimmäisenrakkaus, ja jonne voi tulla juuri sellaisena kuin on.

Haluamme olla toisillemme kanssakulkijoina arjessa.

Näyttää siltä, että Maaningan hulppeaan kirkkoon kaavaillut tilat jäävät auttamattomasti liian pieniksi ja karsivat tämänhetkisiä toimintoja. Raha ratkaisee niin paljon asioita. Olisiko syytä miettiä toimintaa myös ruohonjuuritason näkökulmasta? Olisi ikävää, jos tilojen epäkäytännöllisyys karsiikin toimijoita. Täällä halutaan edelleen mahdollistaa ihmisten kohtaaminen. Haluamme olla toisillemme kanssakulkijoina arjessa, ihminen ihmiselle.

Elämässä – ja nyt ihan konkreettisestikin – seinät nousevat välillä pystyyn. Ei ole hyvä jumittua paikalleen, vaan etsiä uudenlaisia näkökulmia. Vaihtoehtoja kyllä löytyy, jos vain päätämme etsiä niitä hyvässä yhteishengessä. Siinä on viisauden alku.

“Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeita teitä.” Ps 57:23

Jäädään tähän uskoon ja luottamukseen, joka meille on annettu!

Kirjoittaja on Kallaveden seurakunnan luottamushenkilö.