Kari Loponen (kasvokuva)
Kari Loponen. Kuva: Timo Hartikainen

Kultainen sääntö näyttää olevan tässä maailmantilanteessa hukassa

Ukrainan tilanne kauhistuttaa ja saa pohtimaan maailmanmenon järjettömyyttä.

Kirjoitan tätä huhtikuisena iltana, luonnon rauhassa Maaningan Petsamossa, vuonna 1952 rakennetulla entisellä Gutzeitin metsurien kämpällä. Mieleeni tulee sen aikainen elämä ja sotien jälkeinen Suomen jälleenrakentaminen. Sukupolvet, jotka olivat turvanneet talvi- ja jatkosodassa meille itsenäisyyden, turvasivat meille myös tulevaisuuden äärettömän pyyteettömällä työllä ja uhrauksilla. Suomihan oli ainoa maa, joka maksoi sotakorvauksetkin täysimääräisesti ajallaan. Ja kiitollinen olen myös siitä, että monien muiden mukana myös isäni suku pääsi Karjalasta turvaan Suomeen.

Suomi oli ainoa maa, joka maksoi sotakorvaukset täysimääräisesti ajallaan.

Väistämättä tämä tulee mieleeni nyt, kun ajattelen lähes vastaavaa tilannetta Ukrainassa. Pieni, itsenäinen maa puolustaa koskemattomuuttaan ylivoimaista vihollista vastaan. Kun mietin ihmisten kärsimystä menetettyjen lähimmäisten, ystävien ja kotien suhteen, tuntuu todella ihmeelliseltä se, missä on tämän kaiken aiheuttajan inhimillisyys. Yli viisi miljoonaa ihmistä, pääosin lapsia ja naisia, on joutunut lähtemään pakoon omasta kotimaastaan, koska toisen valtion aloittama hyökkäyssota ei ole antanut muita vaihtoehtoja Miksi joku tai jotkut voivat aiheuttaa näin paljon kärsimystä itsenäiselle kansakunnalle ja sen asukkaille? Pelkkä laajentumisperiaateko siihen oikeuttaa? Kuinka pitkään aiotaan seurata, kun koko pieni kansakunta voidaan tuhota paljon suuremman valtion hyökkäyssodalla? Urhoollisesti he ovat puolustautuneet, mutta eihän näin voi antaa tapahtua. Paljon on annettu apua eri valtioiden ja järjestöjen kautta, mutta paljon, paljon enemmän voidaan auttaa vielä jatkossakin.

Missä on tämän kaiken aiheuttajan inhimillisyys?

Mieleeni tulee kultainen sääntö, joka on hyvin keskeinen kristilliseen lähimmäisenrakkauteen kannustavassa elämässä. Jeesushan opettaa Vuorisaarnassa, että, ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12). Tämä voidaan kääntää niin, että tee vai sellaisia tekoja, joita haluaisit itsellesi tehtävän. Tai myös niin, että älä tee muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

Valitettavasti tämä kultainen sääntö on nyt useiltakin todella hukassa.

Kirjoittaja on Kallaveden seurakunnan luottamushenkilö