Minna Siikaniva mustavalkoisessa kuvassa
Kuva: Tuija Hyttinen

Elämä on tässä ja nyt – ei jossain tulevaisuudessa

Usein sorrumme odottamaan tulevaa viikonloppua tai lomaa, jolloin voisi tehdä jotain kivaa. Miksi sitä kivaa ei voisi tehdä jo tänään?

Mieleeni palautui parinkymmenen vuoden takainen, bussissa käymäni keskustelu. Olin valitellut vieruskaverilleni, että olisipa jo viikonloppu. Sain häneltä hyvän neuvon: ”Elämä menee hukkaan, jos koko ajan odottaa viikonloppua, kesälomaa tai eläkkeelle jäämistä. Jokaiselle päivälle kannattaa keksiä jotain kivaa tekemistä.”   

Kirkon työntekijät kohtaavat paljon ihmisiä kuoleman äärellä. Silloin ihminen on rehellinen ja kaikki turha karsiutuu pois. Usein ihmiset katuvat enemmän sitä, mitä ovat jättäneet tekemättä kuin mitä ovat tehneet.

Tunnetussa lauluissa sanotaan: ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus…” 

Syksyn kääntyessä kohti talvea kannattaa pysähtyä miettimään, mitkä ovat omia unelmia ja mitä unelmia pystyy elämässään toteuttamaan.    

Olenko läsnä läheisille?  

Marraskuun alussa vietettävä pyhäinpäivä vie ajatukset elämän rajallisuuden äärelle. Omaiset vievät haudoille kynttilöitä ja muistelevat kuolleita läheisiään. Jälleennäkemisen toivo ja pelastus ovat kuitenkin läsnä.   

Elämän rajallisuus pakottaa unelmien toteuttamisen rinnalla pohtimaan myös, keitä ovat tärkeät ihmiset omassa elämässä. Olenko läsnä läheisille?  Toinen yleinen katumisen aihe onkin merkityksellisten ihmissuhteiden rikkoutuminen tai yhdessä vietetyn ajan vähyys.  

Kaikki unelmat eivät toteudu, eivätkä kaikki ihmissuhteet kestä. Tärkeintä on säilyttää  

turvallinen luottamus siihen, että Jumala kyllä pitää huolen kaikesta.   

Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen. 

Virsi 338:1