Ääripäät valtaavat tilaa keskustelulta
Seurakuntien arjessa kaikilla on kuitenkin yhteinen pyrkimys parempaa kohti.rnrn
Meitä ympäröivässä maailmassa korostuu tällä hetkellä häly. En tarkoita konkreettista, korviin sattuvaa melua, vaan yhteiskunnan hälyä. Hälyä, joka syntyy ristiriitoja korostavasta ympäristöstä.
Olemme monesta paikasta saaneet lukea, miten ääripäät valtaavat tilaa keskustelusta, ja monesti vain äänekkäin saa mielipiteensä kuuluviin. Eduskunnan entistä puhemiestä Paula Risikkoa mukaillen, olemme siirtyneet osin desibelidemokratiaan, jossa vain kovaäänisin huomataan.
Ristiriitoja voidaan parhaiten ratkaista avoimella keskustelulla.
Tämä häly näkyy usealla yhteiskuntamme osa-alueella, myös päätöksenteossa. Jos olemme yhdeksästä asiasta kymmenestä samaa mieltä, uutisoidaan tavallisesti vain siitä yhdestä erimielisyydestä. Tämä luo harhaa siitä, että päätöksentekoa leimaisivat kiistat ja konfliktit.
Miten tätä syntynyttä hälyä voitaisiin sitten hillitä? Vastaus on tämä: dialogilla. Yhteiskuntamme kaipaa enemmän dialogia, enemmän kanssakäymistä ja -kulkemista. Ristiriitoja voidaan parhaiten ratkaista avoimella, toista huomioivalla keskustelulla. Toisen ymmärtäminen ei tarkoita, että asioista pitäisi olla samaa mieltä, vaan se tarkoittaa toisen kunnioittamista ja kohtaamista vertaisena.
Olen itse peilannut tätä hälyä myös ensimmäisenä vuotenani kirkon luottamushenkilönä. Minut on yllättynyt positiivisesti se, miten hyvin yhteistyö on sujunut. Vaikka kirkkoa koskevassa julkisessa keskustelussa maalataan kuvaa jatkuvista ristiriidoista, olen huomannut, että päätöksenteossa ja seurakuntien arjessa kaikilla on kuitenkin sama yhteinen pyrkimys parempaa kohti.
Paikallisena esimerkkinä yhteisestä tahdosta voi nostaa joulukuun kirkkovaltuustossa yksimielisesti hyväksytyn aloitteen, jossa perustetaan selvitysryhmä pohtimaan muun muassa seurakuntien välisen yhteistyön kehittämistä.
Meidän tulisikin löytää asioihin entistä enemmän positiivisia tulokulmia. On tärkeää keskittyä siihen, mikä meitä yhdistää, ei siihen mikä meitä erottaa.
Kirjoittaja on Yhteisen kirkkovaltuuston ja Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen.