Petra Kärkkäinen hymyilee taustalla Kuopion katunäkymää
Alavan seurakunnan diakoni Petra Kärkkäinen. Kuva: Kaija Vuorio

Voiko nuori ihminen olla ihan oikea diakoni?

Alavan seurakunnan 25-vuotias diakoni Petra Kärkkäinen on ikänsä puolesta harvinaisuus ammattikunnassaan. Työ kirkon palveluksessa oli siintänyt suunnitelmissa jo teinivuosista saakka.

Maaliskuussa 2020 Petra Kärkkäinen oli Diakonia-ammattikorkeakoulun harjoittelijana Tansaniassa Ilembulan orpokodissa. Korona ajoi kotimatkalle, ja matkasta taksien, peruuntuvien lentovuorojen ja vaihtojen kautta autioon Helsinkiin ja lopulta Kuopion-junaan tuli oppitunti selviytymisestä.

”Jos olen selvinnyt yksin maailman kaaoksesta, selviän mistä tahansa.”

Pohja voi äkkiä pettää keneltä tahansa: diakoniatyössä on vahvuutta se, että ymmärtää niitä, jotka ovat heikoilla.

Valmistuttuaan Petra Kärkkäinen on ollut diakonina Alavan seurakunnassa.  Taustalla on kuitenkin paljon työkokemusta seurakuntatyöstä. Alavan seurakunta on niin tuttu, että oma kastepappikin on nyt työkaveri.

Niinpä työ kirkossa oli vahvana mielessä jo varhain.

”Olin monenlaisessa nuorisotyössä Kallaveden seurakunnassa ja mietin, miten voisin päästä seurakuntaan työntekijäksi. Silloin huomasin Pieksämäeltä sosionomi-diakonikoulutuksen.”

Oma kastepappikin on nyt työkaveri

Kärkkäinen on nyt 25-vuotias. Kun hän piti koulun jälkeen pari välivuotta, alkoi tuntua, että kaikki kaverit ovat jo ammatissa.

”Nyt taas pidetään liian nuorena diakoniatyöntekijäksi.”

Kärkkäisen ohi nimittäin saatetaan kysyä ”oikeaa” diakoniatyöntekijää. 25-vuotiaat diakonit tosin ovatkin aika harvinaisia. Opiskeluaikoina Kärkkäinen tiesi Helsingistä pari ikätoveria, mutta Pieksämäellä ikäero vanhimpaan opiskelijaan oli 30 vuotta.

Petra Kärkkäinen on pelannut pienestä tytöstä asti jalkapalloa ja kokeillut kaikki muutkin lajit. Nyt on meneillään neljäs kausi Kuopion Elossa, poikkeusluvalla siis miesten joukkueessa.

”Jalkapallo on hyvää vastapainoa työlle, jossa pitää olla rauhallinen, ammattimainen ja järkevä.  Vapaa-ajalla saan sitten olla se tunneihminen, joka itkee elokuvissa tai ärsyyntyy, kun treenit menevät huonosti.”