Vapaaehtoistyön paras palkka on ilo
Vapaaehtoistyö antaa merkityksellisyyden tunnetta ja sisältöä elämään.
Vapaaehtoisia toimii vaihtelevasti kaikilla kirkon työaloilla, esimerkiksi jumalanpalveluksissa ehtoollisavustajina ja kolehdin kantajina, kirkkokuoroissa, rippikoulujen isosina, palvelevan puhelimen päivystäjinä, lähimmäispalvelussa ja luottamushenkilöinä.
Vapaaehtoistoiminta on tapa elää todeksi kristillistä uskoa ja kasteeseen perustuvaa yhteistä pappeutta. Vapaaehtoisena ihminen voi toimia tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin tai hyödyntää jotain erityisosaamistaan.
Mikä olisi sinulle sopiva tapa auttaa? Voit kysyä auttamismahdollisuuksista suoraan omasta seurakunnastasi.
Vaikeuksista huolimatta elämä kuitenkin kantaa
Jaana Suihkonen istahtaa Postitalon keittiön salin pöydän ääreen. Tilat ovat naiselle tuttuja, sillä hän on toiminut vapaaehtoisena eläkeläisten virkistyspäivissä. Selkä kestää jaloilla olemista muutaman tunnin.
”Mutta sen jälkeen on mieli niin iloinen, kun on saanut auttaa ja jutella muiden ihmisten kanssa”, Jaana hymyilee.
Ravintolayrittäjällä on takanaan rankkoja vuosia. Oma ja puolison syöpä, puolison kuolema ja sitä ennen yrityksen konkurssi.
”Miehen kuoleman jälkeen 2023 oli mieli maassa”, Jaana Suihkonen sanoo ja pyyhkii kyyneleitä.
Seurakunnan sururyhmä ja nuorten leskien ryhmä ovat olleet tärkeä apu surutyössä.
”Jossain vaiheessa tuli tunne, että elämään pitää saada sisältöä. Soitin diakoni Pirjo Litmaselle ja kysyin, olisiko seurakunnalla toimintaa, missä voisin olla apuna. Tarjoilupuolella tarvittiin apukäsiä.”
Jaana on ollut myös kirkonmäellä tarjoamassa puuroa adventtina. Erityisen mieleenpainuva oli viime jouluaaton yhteinen ruokailutilaisuus Hatsalan koululla, jossa Jaana oli mukana keittiöhommissa.
”Vapaaehtoistyöstä saan niin paljon. Saan olla avuksi ja muistella omia ravintolavuosiani sekä nähdä ihania ihmisiä.”
”Haaveena on jatkaa vapaaehtoisena toimimista. Jos ne omat elämänkokemukseni voisivat olla jollekin vertaistukena”, hän pohtii.
”Vaikeuksistakin voi selvitä ja elämä kantaa, siihen haluan uskoa ja sitä kertoa myös muille.”
Ilo tulee tekemisestä ja ihanasta porukasta
Maaningalla perjantaisin ja lauantaisin avoinna oleva Kallaveden seurakunnan lähetyskirpputori Ilonpisara pitää sisällään monta huonetta ja tuhansia aarteita. Irja Bergroth ja Margit Ruotsalainen ovat tulleet lajittelemaan ja hinnoittelemaan lahjoitettuja tavaroita.
Margit on ollut Ilonpisaran toiminnassa parinkymmenen vuoden ajan, Irja tuli mukaan noin seitsemän vuotta sitten.
”Jäin nuorena eläkkeelle ja vapaaehtoistyöstä olen saanut hirveän paljon iloa elämääni. Uusia ihmisiä ympärilleni ja hyviä ystäviä”, Irja pohtii.
Naiset kuvailevat, että kirpputorin vapaaehtoiset ovat enemmän kuin työporukka. Kaikilla on rakkaus työhön.
”Ilo tulee tekemisestä ja palkkana on hyvä mieli.”
Molemmat puhuvat siitä, miten llonpisara on monelle tärkeä kohtaamispaikka. Sinne etsiydytään juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia – iloja ja suruja.
”Tämä on hyvin matalan kynnyksen seurakuntatoimintaa.”
”Täällä saa katsella ja ihmetellä rauhassa, ostopakkoa ei ole. Vaikka kyllä me ollaan hyvin kauppaakin tehty”, naurahtavat naiset.
Irja Bergroth kertoo, miten hän lahjoituksia lajitellessaan on usein ihmeissään, kuinka ihania juttuja ihmiset ovat heille antaneet.
”Usein on onnentunne, että tällainenkin tavara saatiin myyntiin. Iloitsemme, että ihmiset antavat liiastansa, ja samalla tuemme lähetystyötä eri puolilla maailmaa.”
”Kirpputorille on vuoden alussa tullut myös paikallisten suunnittelemia suruadresseja”, Margit kertoo.
Naiset rohkaisevat jokaista ainakin kokeilemaan vapaaehtoistyötä.
”Tekemistä löytyy monenlaisille ihmisille.”
Jokainen ihminen on tarpeellinen
Siilinjärveläinen Pekka Pennanen lähtee aina ilolla vapaaehtoiseksi kerran kuukaudessa seurakuntatalolla kokoontuvaan kehitysvammaisten KIVA-kerhoon.
”Voi jos me jokainen voisimme olla yhtä iloisia ja tyytyväisiä kuin he. Pienistäkin asioista he iloitsevat, vaikkapa kahvista ja pullasta.”
Kerhossa on yhteinen hartaushetki, sitten pelataan, lauletaan ja askarrellaan. Lopuksi kahvitellaan ja lauletaan loppuvirsi.
Pennanen sanoo, että vapaaehtoistyö antaa sisältöä elämään.
”Ajattelen, että jokainen ihminen tarvitsee kokemuksen siitä, että on tarpeellinen.”
”En osaa vaan olla kotona, aina pitää kehitellä jotain tekemistä”, nauraa Pekka.
Mies käy myös lausumassa runoja seurakunnan tilaisuuksissa sekä toimii lukukappaleiden lukijana jumalanpalveluksissa.
Arkisiin vapaaehtoistöihin kuuluu Vuorelan kirjastossa pidettävät alle kouluikäisten satutunnit.
”Kerran kuussa me satupappa ja -mummot luemme vuorollamme erilaisia satuja. Kyllä ilmeistä näkee, että tarinat ovat mieluisia ja lapset jaksavat kuunnella koko lukuhetken ajan.”
Iloa tuottaa myös Uutisjousen äänilehden lukeminen.
”Suosittelen kaikille, joilla on aikaa, aloittamaan vapaaehtoistyön. Jokaiselle löytyy varmasti mieluinen auttamiskohde. Ainakin minulle vapaaehtoistyö on antanut enemmän kuin olen voinut antaa takaisin”, Pekka Pennanen pohtii.
Papin ja suntion apulaisena pääsee kurkistamaan kirkon työhön
Lukiolainen Ville Nöjd on tuttu näky Riistaveden kirkossa. Vapaaehtoisena hän jakaa ehtoollista, lukee tekstejä ja esirukouksia sekä kerää kolehtia.
”Nyt jouluna olin ihmeissäni, kun niin moni oli jaksanut lähteä jouluyön messuun. Olin siellä jakamassa ehtoollista”, muistelee Ville joulun ajan kirkonmenoja.
Ehtoollisen jakajat osallistuvat koulutukseen. Ville kävi koulutuksen pappi Oona Leiviskän johdolla rippileirillä, jossa hän oli isosena.
”Muutaman vuoden ajan olen saanut tehdä vapaaehtoishommia ja olen tykännyt. Jo aikaisemmin partiossa tuli kirkossa auttaminen tutuksi.”
Nyt parin vuoden ajan nuori mies on saanut avustajana seurata papin, kanttorin ja suntion töitä. Eikä koskaan tiedä, vaikka Ville joskus hakeutuisi kirkon alan töihin. Lukiossa Kuopion Lumitissa saa pohtia tulevaisuuden kuvioita.
Miten nuoria voisi innostaa tutustumaan vapaaehtoistyöhön?
”Nuoret seuraavat paljon sosiaalista mediaa, joten sinne voisi tehdä sisältöä kirkon toiminnasta”, Ville pohtii.
Vapaaehtoisena oleminen on opettanut muun muassa olemaan enemmän oma itsensä.
”En ajattele enää, että kaikesta työstä pitäisi saada palkkaa.”
Ihan palkkatöissä Ville on ollut useampana kesänä seurakunnan rippileirillä isosena.
”Seurakunnassa on tutustunut ihmisiin ja siellä on hyvä olla. Haluan olla mukana jatkossakin.”