Uusateismia suurempi uhka on tänä päivänä välinpitämättömyys
Yhteistä nykypäivän ateistiselle ajattelulle on jako luonnolliseen ja yliluonnolliseen sekä vahva usko luonnontieteisiin ja tieteen kaikkivoipaisuuteen.
Taustaoletuksina ovat fysikalismi, naturalismi ja materialismi eli kaikki on selitettävissä luonnollisten prosessien kautta, todellisuus on aineellinen ja viime kädessä palautettavissa atomien liikkeeksi.
Ateismi tehtiin kiinnostavaksi älyllisillä perusteluilla
Modernin ateismin synty ajoittuu Ranskan vallankumoukseen, joka suuntautui monarkiaa vastaan. Kun katolinen kirkko oli liittoutunut monarkian kanssa, vallankumous hyökkäsi myös kirkkoa ja kristinuskoa vastaan. Unelmana ei kuitenkaan ollut jumalaton vaan oikeudenmukainen maailma.
”Toimii varoittavana esimerkkinä nykykirkoille: ei pidä liittoutua sellaisten vallanpitäjien kanssa, jotka ovat välinpitämättömiä omien kansalaistensa ahdingolle”, piispa Jari Jolkkonen selvitti taannoisella luennollaan Alavan seurakunnassa.
Unelmana ei ollut jumalaton vaan oikeudenmukainen maailma.
Ateismin kulta-aikana 1800-luvulla lukuisat intellektuellit kuten Feuerbach, Freud ja Marx tekivät ateismin kiinnostavaksi perustelemalla näkemyksensä älyllisesti.
1900-luvulla ateismi luisui alamäkeen. Merkittävimmille ajattelijoille Nietzschelle, Schopenhauerille, Sartrelle ja Camusille oli yhteistä moraalinen relativismi – ei ole olemassa kaikkia sitovia yhteisiä arvoja – pessimismi ja arvonihilismi. Kommunismin ja fasismin aatteet olivat ateistisia, ja sitä tietä ateismin filosofiselle perinnölle kävi huonosti: vapauttajista tulikin orjuuttajia.
Tiede lennättää kuuhun – uskonto WTC:n seinään
Uutta käyttövoimaa ateismi sai vuoden 2001 terrori-iskusta, joka yhdistettiin uskonnon järjettömyyteen.
”Onko ateismissa kyse pelkästään uskonnon vastustamisesta vai uskosta siihen, ettei Jumalaa ole?
Jos ateismi haluaa vain torjua uskonnollisia käsityksiä, se on Jolkkosen mukaan silti jollakin tavalla riippuvaista uskonnosta.
Sanasta uskonto tosin tulee tyhjä yleiskäsite, jos kaikki uskonnot niputetaan yhdeksi ja samaksi kimpuksi.
”Järkevämpää olisi puhua kristinuskosta, juutalaisuudesta tai islamista kuin uskonnosta yleensä.”
Kaikki luonnontieteilijät eivät näe ristiriitaa tieteen ja uskonnon välillä, ja monet luonnontieteen teoriat sopivat yhteen jumaluskon kanssa.
Jumala ei ole tieteellinen selitys kosmokselle.
”Jumalan ei tarvitse olla luonnontieteen hypoteesi ollakseen mielekäs. Jumala ei ole tieteellinen selitys kosmokselle.”
Jolkkosen mielestä ateismilla voi olla paljon annettavaa. Se auttaa kristittyjä näkemään, millaisena kristinusko näyttäytyy ulkopuolisille ja auttaa välttämään heikosti perusteltuja uskomuksia.
”Ei ole mitään syytä olla tukemassa outoja näkemyksiä. Järkikin on Jumalan lahja ja sitä pitää kehittää.”
Jolkkonen rohkaisee arvioimaan uskontoa moraalisesti ja älyllisesti järjen ja tieteen valossa. Ristiriidassa eivät nimittäin ole uskonto ja tieteen tulokset, vaan vastassa on naturalistinen maailmankatsomus.