Usko ja tiede eivät ole vihollisia – vaikka monesti ne halutaan sellaisina nähdä
”Jos uskonto haluaa selvitä hengissä, se tarvitsee tiedettä personal traineriksi ja elämäntapavalmentajaksi”, näkee piispa Jari Jolkkosen kanssa keskusteleva professori Esko Valtaoja.
Esko Valtaoja vaimoineen pysähtyi mökille ajaessaan Kuopion torille. Siellä oli sattumoisin, tai Korkeimman johdatuksesta, myös Jari Jolkkonen.
Piispa pyysi avaruustähtitieteen emeritusprofessoria keskustelemaan kanssaan uskon ja tieteen suhteesta. Tilaisuus järjestetään Alavan kirkossa 3. lokakuuta.
Tieteen ja uskonnon edustajien on joskus vaikea ymmärtää toistensa ajattelua, mutta erilaisuutta täytyy kunnioittaa niin kauan kuin kyseessä ei ole selvästi haitallinen uskomus tai ajatus, Valtaoja perustelee keskustelunhaluaan.
”Me voimme ajatella syvimmistä eksistentiaalisista peruskysymyksistä eri tavoin ja käydä – toista käännyttämättä – järkevää keskustelua vaikka siitä, miten tästä maailmasta voitaisiin tehdä yhdessä parempi.”
Merkittävä osa ihmisistä uskoo jumaluuteen.
Uskontojen seuraaminen ei kiinnosta professoria tieteelliseltä kannalta. Merkittävä osa ihmisistä uskoo jumaluuteen ja uskonto on vahva vaikuttaja, joten on parasta pysyä perillä siitä.
”Moni oppinut ja fiksu ihminen edustaa kanssani täysin vastakkaista näkökantaa uskontoon ilman että kumpikaan meistä on – todistetusti – oikeassa.”
Uskontoa ei voi käyttää vaihtoehtona tieteelle
Pari vuotta sitten professori Valtaoja oli keskustelijana tilaisuudessa, jossa luterilaiset piispat julkaisivat tieteellisen tutkimuksen itsenäisyyttä puolustavan kannanoton Tieteiden lahja.
”Minut kutsuttiin paikalle paholaisen asianajajana, tieteen edustajana ja uskonnon kriitikkona”, Valtaoja naurahtaa.
Hän oli erittäin tyytyväinen kirkon tarpeelliseen puheenvuoroon.
”Siinä muistutettiin, ettei kristittyjen ole mitään järkeä kiistää sitä, mitä tiede on saanut selville, on kyse sitten evoluutiosta tai maailman synnystä. Uskontoa ei voi käyttää vaihtoehtona tieteelle.”
Uskontoa ei voi käyttää vaihtoehtona tieteelle.
Valtaoja etsiskelee tovin piispojen kannanottoa Helsingin kotinsa suuresta kirjahyllystä, ja löytää sitä selailtuaan kriittistäkin sanottavaa.
Aito vuoropuhelu haastaa myös kristittyjä
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen osallistui aktiivisesti Tieteiden lahja -puheenvuoron julkaisemiseen. Hän korostaa, että tiede ja kristillinen usko ovat kumppaneita, eivät vihollisia.
Joidenkin mielestä tiede ja uskonto puhuvat siinä määrin eri asioista, ettei vuoropuhelu ole mielekästä. Kristittyjen osalta taustalla on usein pyrkimys suojautua luonnontieteiden kritiikiltä.rnrn”Tämä keino on pinnallinen ja johtaa lopulta teologian eristyksiin. Aito vuoropuhelu haastaa myös kristittyjä arvioimaan vanhoista maailmankuvista periytyneitä traditioita”, Jolkkonen kommentoi.
Käsitys uskonnon ja tieteen ristiriidasta ja jopa sotatilasta syntyi Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Sen uskomuksen mukaan empiiriselle todistusaineistolle perustuva tieto on varmaa, kun taas subjektiivisille ilmestyksille perustuva uskonto on epäluotettavaa.
”Sodankäyntimyytti on virheellinen sekä historiallisesti että tieto-opillisesti, mutta istuu erittäin sitkeästi sekä Suomessa että länsimaisessa kulttuurissa”, Jolkkonen toteaa.
Puhe tieteen ja uskon totaalisesta yhteentörmäyksestä on myös viholliskuvien rakentamista vastustavan Valtaojan mielestä liioittelua. Hän tuntee monta uskovaa tutkijaa, joten tieteen ja uskon yhteensovittaminen on mahdollista, vaikkei hän itse ymmärräkään yhtälöä.
”Avarakatseiset ihmiset – tunnustautuvat he kristityiksi, agnostikoiksi tai ateisteiksi – voivat löytää yhteisiä humaaneja lähtökohtia sivistyneelle keskustelulle. Meillä löytyy kyllä riittävästi yhteistä pohjaa paremman maailman rakentamiseksi, vaikka tuonpuoleisesta oltaisiinkin eri mieltä”, tähtitieteilijä sovittelee.
Usko käsitetään usein tiedon vastakohdaksi
Jari Jolkkonen huomauttaa, että yleisessä kielenkäytössä ”usko” on usein synonyymi pelkälle luulottelulle, siis tiedon vastakohta.
”Usko yhdistyy mielikuvissa uskomushoitoihin, enkeliterapiaan, haltijauskoon, ufouskoon ja semmoisiin. Usko voi olla uskoa salaliittoteorioihin, joissa kuvitellaan, että koronapandemia on lääkefirmojen keksimä juoni.”
Luottamususkolla tarkoitetaan usein luottamusta ilmiöihin tai asioihin, jotka ovat heikosti perusteltuja.
Muutamat protestanttiset teologit kehittivät 1800-luvulla ”fideistisen” mallin, jossa tiede ja uskonto haluttiin nähdä kokonaan erillisinä. Uskonnollinen usko irtosi tiedosta.
Kristillinen usko on sekä tietämistä että luottamusta.
Jos kysymystä uskon tiedollisesta perustasta pidetään tarpeettomana, samalla avataan Jolkkosen mukaan ovi irrationalismille, herkkäuskoisuudelle, auktoriteettisuskolle, taikauskolle ja järjettömyyksille, jossa voidaan uskoa mitä tahansa, mikä tuntuu hyvältä tai sopii itselle.
”Fideisti joutuu Richard Dawkinsin määritelmän saaliiksi: ’Usko on sokeaa uskoa vailla perusteita tai jopa niitä vastaan.’”
Jolkkonen kritisoi toisaalta Dawkinsin kaltaisia tiedeuskon eli skientismin kannattajia. Näiden usko, että tiede vastaa kaikkiin ihmiselämän kysymyksiin ja korvaa uskonnon, perustuu pohjimmiltaan ei-tieteellisiin uskomuksiin.
”Kaikkein jyrkimmin tiedeuskon olemassaolon kieltävät ne, jotka itse edustavat sitä.”
Kristillinen usko on sekä tietämistä että luottamusta. Ne ovat saman uskon kaksi ulottuvuutta, piispa linjaa.