Tuomiorovasti Ilpo Rannankari keskittyy jatkossa lauluun ja lastenlapsiin
Syksyllä 2022 eläkkeelle jäävä Rannankari on nähnyt uransa aikana suuren muutoksen seurakuntaelämässä.
Tämän haastattelun ilmestyessä Rannankarilla on enää parisen viikkoa työaikaa. Tunnelmat ovat iloisen uteliaat uuden edessä.
”Ainakaan vielä ei tunnu haikealta, sillä koen, että olen oman osani tehnyt. Voi tosin olla, että viimeisenä työpäivänä, kun kaikki oikeasti loppuu, se haikeuskin hiipii mielen päälle”, Rannankari pohtii.
”Positiivisella mielellä kuitenkin astun uuteen elämänvaiheeseen, jossa päivät eivät ole niin aikataulutettuja.”
Rippikoulu ja diakoniatyö ovat pitäneet pintansa vuodesta toiseen
Rannankarilla on pitkä perspektiivi tuomiokirkkoseurakuntaan ja sen elämään, sillä hän aloitti siellä nuorisopappina vuonna 1986.
”Siitä siirryin kappalaiseksi ja vuodesta 2008 alkaen olen toiminut tuomiorovastina, kuten tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraa kutsutaan.”
Vuosikymmenten saatossa Rannankari on nähnyt, kuinka seurakuntaelämä on muuttanut muotoaan.
”Esimerkiksi vielä 90-luvulla keskusseurakuntatalo oli täynnä elämää, joka päivä oli tilaisuuksia tai erilaisia piirejä koolla.”
”Nykyään kokoontumisia on paljon vähemmän, ja korona teki niihin vielä lisää lovea.”
Myös kirkollisten toimitusten määrissä on tapahtunut muutosta.
”Kun aloitin täällä pappina, oli vihkimisiä joka kesälauantai puolen tunnin välein koko päivän ajan. Nyt tahti on siitä harventunut.”
Musiikkitilaisuudet vetävät väkeä.
Ei seurakuntaelämä kuitenkaan täysin ole näivettynyt. Rannankari iloitsee, että rippikoulu- ja diakoniatyö ovat vuosikymmeninen muutosten keskellä säilyttäneet vahvan asemansa. Myös musiikkitilaisuudet vetävät väkeä – monesti aivan kirkkosalin täydeltä.
”Tuomiokirkossa on aina ollut hyvin rikas musiikkielämä. Muun muassa palmusunnuntain Johannes-passio on ollut pitkään tärkeä ja suosittu osa kirkkomme pääsiäisajan ohjelmaa. Tähänkin perinteeseen korona teki katkon, joka toivottavasti pian korjaantuu.”
”Ja kyllä Tuomiokirkon jumalanpalveluksiin on vielä suhteellisen hyvin ollut osallistujia, vaikka määrät ovat menneistä vuosikymmenistä laskeneetkin. Joka sunnuntainen Virtuaalikirkko-lähetys on tuonut messuun myös satoja uusia osallistujia.”
Tuomiokirkon remontti ja juhlavuosi säilyvät mielessä
Pitkään uraan samassa seurakunnassa mahtuu monenlaisia muistoja, mutta päällimmäisenä Rannankarilla on jäänyt mieleen Tuomiokirkon remontti vuonna 2015 ja heti sen perään käynnistynyt kirkon 200-vuotisjuhlavuosi.
”Kirkko remontoitiin sisältä ja ulkoa. Lopputulos on kaunis ja valoisa. Nyt kirkko myös näkyy entistä paremmin kaupunkikuvassa, kun ympäriltä poistettiin runsaasti puustoa.”
”Juhlavuosi oli iso juttu ja sen tiimoilta järjestettiin monenlaisia tapahtumia. Kirkkoa juhlistettiin muun muassa sen historiasta kertovalla näytelmällä Kivi kiveltä, jota esitettiin Tuomiokirkossa lukuisia kertoja. Näytelmä toteutettiin yhteistyössä Kuopion kaupunginteatterin kanssa ”
Lopputulos on kaunis ja valoisa.
Työvuosista eivät ole jääneet mieleen pelkästään erityistilanteet ja huippuhetket, vaan suurella lämmöllä Rannankari muistelee myös työyhteisöään ja yhteistä arkista aherrusta.
”Meillä on ollut osaava, mukava ja reilu porukka. Se on varmasti tärkein syy siihen, että tällainen pohjalaispoika aikoinaan juurtui niin hyvin Savoon”, Vetelistä lähtöisin oleva Rannankari arvelee hymyillen.
Tuomiokirkko on monelle kuopiolaiselle tärkeä osa suvun historiaa
Rannankari uskoo, että tuomiokirkkoseurakunnassa riittää jatkossakin väkeä.
”Keskusta alueena vetää asukkaita, joten sen puoleen ei pitäisi tulla suurta romahdusta jäsenmäärässä.”
”Kirkko itsessään on rakennuksena näkyvä ja merkityksellinen kaupunkilaisille. Monelle kuopiolaiselle se on tärkeä osa mielenmaisemaa ja suvun historiaa. Vihikirkko ja rippikirkko monen sukupolven ajalta. ”
Kirkko ei Rannankarin mukaan ole pelkkää toimintaa, vaan sillä on myös rakennuksena suuri merkitys.
”Monesti sanotaan, että seinät eivät ole tärkeitä ja seurakuntien rakennukset ovat vain kulueriä. En ihan allekirjoita tätä. Kun on tapahtunut jotain dramaattista, kirkkojen ovet ovat olleet auki hiljentymistä varten ja ihmisiä on saapunut paikalle hakemaan lohtua.”
Pyhiä rakennuksia tarvitaan.
”Toki ymmärrän, että talous on pidettävä balanssissa, kiinteistökuluja on järkevää suitsia ja joskus jopa kirkkorakennuksista luopua.”
Silti Rannankarin mielestä pyhiä rakennuksia tarvitaan.
”Ajattelen, että erityisesti kaupungeissa, joissa ihmisten luontaiset siteet seurakuntaan ja sen kokoavaan toimintaan ovat ohentuneet, kirkkorakennukset voivat olla tärkeä tie hengelliseen yhteyteen. Jumala tekee työtään ihmisen sisimmässä, esimerkiksi erilaisten elämänkohtaloiden kautta. Silloin ihminen voi kokea, että olisi tärkeää päästä paikkaan, jossa voi rukoilla, aistia pyhyyden ja kohdata Jumalan. Siksi kirkkojen ovien olisi hyvä olla päivittäin auki hiljentymistä varten.”
Eläkkeellä enemmän aikaa läheisille ja harrastuksille
Eläkevuosiaan Rannankari puolisoineen jää viettämään Kuopioon.
”Ei meillä ole täältä hinkua minnekään. Hiljattain myimme omakotitalomme Niiralasta ja muutimme keskustaan. Itse asiassa aika lailla Tuomiokirkon viereen”, Rannankari nauraa.
Riviseurakuntalaisena häntä kuulemma jatkossakin kirkonpenkissä näkee, mutta työt saavat suosiolla jäädä muiden hoidettavaksi.
”Ainakin aluksi pyrin ottamaan etäisyyttä enkä aio olla käytettävissä kirkollisiin toimituksiin. Osallistumisen tavat varmasti muotoutuvat ajan myötä.”
Rannankarin seitsemästä lastenlapsesta viisi asuu Kuopiossa.
”Heidän kanssaan pystyn nyt eläkepäivillä touhuamaan enemmän, mikä on tietysti oikein tervetullut asia.”
Myös rakkaalle lauluharrastukselle liikenee tulevaisuudessa enemmän aikaa.
”Siihen haluaisin panostaa niin kauan kuin tässä vielä ääni kulkee. Ja eiköhän minua nähdä aika usein myös jalkapallokatsomossa ja pyörälenkeillä.”
Tuomiorovasti Ilpo Rannankarin läksiäismessu Tuomiokirkossa sunnuntaina 11.9. klo 10. Messun jälkeen kirkkokahvit ja Vahtivuoren kamariorkesterin musisointia kirkonmäellä.
Uusi tuomiorovasti Risto Voutilainen asetetaan virkaan sunnuntaina 2.10.