Kirkkosalissa aikuisia, jotka vilkuttavat kameran suuntaan.
Alavan seurakunnan MeidäN kirkko -tiimiin on saatu houkuteltua porukkaa ihan hihasta nykäisemällä. Kuva: Heli Hätinen

Seurakuntalaiset kaipaavat yhteisöllisyyttä – Kaipuuseen on vastattu soppakirkolla

Ensin Sanaa, sitten soppaa. Seurakuntalaisten ja työntekijöiden yhdessä valmistelemaan tilaisuuteen saa tulla juuri sellaisena kuin on.

Alavan seurakunnan soppakirkkoa tehdään tutuksi Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivillä 18.3. diakonisen messun kanavatyössä Kuopion musiikkikeskuksella. Kanavan paneelikeskustelussa on mukana Kuopion Alavan seurakunnan MeidäN kirkko -tiimiläisiä sekä aluetyön pappi Risto Voutilainen ja diakoni Piia Miettinen. Samalla esitellään Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden keräämää materiaalia diakonisista messuista. Mukana keskustelussa on myös Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen.

Jumalanpalvelus on seurakunnan sydän

Jumalanpalvelus ei ole elämän keskus. Tämän häkellyttävän lauseen luin äskettäin luterilaista uskoa kuvaavasta, vakavasti otettavasta kirjasta”, toteaa Neulamäen aluepappi Risto Voutilainen.

”Luterilaisen käsityksen mukaan elämän keskus on arjessa: työpaikalla tai vanhemman, naapurin, ystävän, puolison kutsumuksessa. Arjen tohinaan meidät lähetetään messusta sanoilla: Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Jumalaa iloiten. Messu tuleekin latinankielisistä sanoista ite, missa est eli lähtekää lähetetyt.”

Voutilainen painottaa, että samalla jumalanpalvelus on kuitenkin seurakunnan elämän keskus.

”Ei ole olemassa seurakuntaa ilman jumalanpalvelusta, enempää kuin on olemassa elävää ihmistä ilman sydäntä. Jumalanpalvelus on seurakunnan sydän. Siellä Jumala palvelee ihmisiä. Sana, rukous ja ehtoollinen ovat keskuksessa. Sieltä tulee voimaa arkeen. Kannatankin rohkeasti tapakristillisyyttä, tapaa käydä säännöllisesti kirkossa.”

Soppakirkosta saa virtaa elämään

Alavan seurakunnan Neulamäen kirkossa tuo keskus on kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena sunnuntaina kello 16 alkava messu.

Pari kertaa vuodessa on soppakirkko, jonka toteuttavat seurakuntalaiset yhdessä emännän, suntion, kanttorin, Neulamäen diakoni Piia Miettisen ja papin kanssa. Papille kuuluu messun johtaminen ja ehtoollisen asettaminen.

Messun suunnittelu aloitetaan jo viikkoja ennen työnjaolla – ja runsaalla kahvinjuonnilla. Ennen messua sommitellaan esirukousta varten rukousalttareita. Suntion kanssa laitetaan virsinumeroita ja asetellaan kukat sekä ehtoollisvälineet alttarille.

Keittiöryhmä valmistaa aterian ja kattaa pöydän. ARMO-bändiläiset harjoittelevat musiikkia kanttori Leila Savolaisen johdolla. Saarnaryhmäläiset käyvät läpi saarnaa ja tekstinlukijat harjoittelevat tekstejä. Seurakuntalaisia on myös keräämässä kolehtia.

Taas jaksaa lähteä arkeen.

”En voi unohtaa kärsimyssunnuntain saarnaa soppakirkossa muutama vuosi sitten. Kolme seurakuntalaista kertoi saarnassa, miten Kristus ja kirkon usko on kantanut heitä monenlaisen kärsimyksen keskellä”, Risto Voutilainen muistelee.

Lautasella kalakeittoa, toisella runsas voileipä.
Kuva: Tuija Hyttinen

Soppakirkko ei ole soppakirkko ilman emännän ja seurakuntalaisten yhdessä valmistamaa soppaa. Messun jälkeen koko joukko kokoontuu yhteiselle aterialle. Pöydissä vaihdetaan kuulumisia. Toisilleen vieraat tutustuvat toisiinsa. Kahviossa kaikuva nauru sekoittuu lautasten kilinään ja lasten jalkojen töminään eteisessä. Taas jaksaa lähteä arkeen.

Jokaisella on jotain arvokasta annettavaa

”Diakoniatyössäni kohtaan monenlaisia ihmisiä vastaanottotyön, kokoavan toiminnan ja jalkautuvan työn kautta. Saan olla arvokkaalla paikalla, kun ihminen avaa elämänsä, ilonsa ja murheensa”, Alavan seurakunnan diakoni Piia Miettinen pohtii.

”Olen huomannut ihmisten valtavan kaipuun osallisuuteen, toimijuuteen ja Jumalan hoitavaan rakkauteen. Moni kulkee tässä maailmassa vailla toivoa, ihmisyyden arvoa sekä rakastetuksi ja arvostetuksi tulemisen kokemusta. Seurakunta voi tarjota valtavan hienon mahdollisuuden yhteyden ja ihmisyyden arvon löytämiseen sekä rakastetuksi tulemisen kokemukseen.”

Ihmisillä on kaipuu osallisuuteen.

Miettinen kertoo, että Alavan seurakunnan MeidäN kirkko -tiimi toimii yhteisöllisyyden ja ihmisarvon vahvistajana. Tiimiläisiä on kutsuttu mukaan toimintaan ”hihasta nykäisy” -periaatteella diakoniatyöstä, kokoavasta toiminnasta, johtokunnasta, asukastuvalta ja perhekerhoista.

”Erilaisista lähtökohdista tulleiden ihmisten yhdistävänä tekijänä on kaipuu olla osana yhteisöä. Haluamme vahvistaa heidän tunnettaan, että tämä on heidän kirkkonsa, johon jokaisella on jotain arvokasta annettavaa ja että he ovat arvokas osa yhteisöä omana itsenään.”

Toiminnan kohteista tulee toimijoita

”Rohkaisemme tiimiläisiä olemaan toimijoita eikä vain toiminnan kohteita. Suunnittelemme ja toteutamme yhdessä esimerkiksi soppakirkon. Se on yhteisöllinen messu, jossa otamme erityisesti huomioon uuden ja aran seurakuntalaisen. Pyrimme luomaan turvallisen tilan, johon uskaltaa tulla sellaisena kuin on”, Miettinen selvittää.

”Yhdessä näiden ihmisten kanssa toimiminen on ollut äärettömän ilahduttavaa, voimaannuttavaa ja rohkaisevaa. Yhteisöllisen messun rakentaminen vaatii työntekijältä joustavuutta, aikaa ja tilaa ihmisille.”

Pyrimme luomaan turvallisen tilan.

MeidäN kirkko -tiimin kanssa suunnitellaan ja toteutetaan myös muun muassa arkisia aterioita, juhlia ja muita matalan kynnyksen tapahtumia. Tiimi tarjoaa apukäsiä perhekerhoihin, talkoolaisia EU-ruoan pussitukseen ja jakoon, ohjaajia peli-iltapäiviin ja käsityökerhoon sekä ystäviä yksinäisille ja perheille.

Yhdessä tekemisestä syntyy aina jotain uutta

Afrikkalainen sananlasku sanoo: ”Jos haluat kulkea nopeasti, kulje yksin. Jos haluat päästä perille, kulje yhdessä toisten kanssa.”

”Tämä sananlasku kuvaa hyvin sitä yhteisöllisyyttä, jota haluamme kirkossa tarjota. Kirkko on Jeesukselle Kristukselle kuuluvien kastettujen yhteisö, jossa jokaisella on paikkansa Jumalan suunnitelmissa”, Puijon seurakunnan vs. kappalainen Ilkka Pihlajamäki sanoo.

”Vaikka seurakunnan työntekijät ovatkin ammattilaisia ja moniosaajia, he eivät voi korvata seurakuntalaisia. Nykyisin yhä useampi työntekijä näkeekin roolinsa mahdollistajana ja tiiminvetäjänä, joka rohkaisee itse kutakin löytämään ja käyttämään lahjojaan yhteiseksi hyväksi. Syntyy tekemisen ja kristittyjen yhteyden ilo ja monet uskon aarteet myös avautuvat uudella tavalla.”

Jumalanpalveluselämän kehittämiseen keskittyvän Jaetut eväät -päivät järjestetään Kuopion Musiikkikeskuksessa 18.–20.3.2022. Tapahtuman ilmoittautumis- ja ohjelmatiedot löydät Jaetut eväät -tapahtuman verkkosivuilta.