Savolaiskirjailija tahtoo tartuttaa nuoriin lukemisen riemun

Jyri Paretskoi räätälöi ensimmäiset kirjansa oppilaidensa toiveiden mukaan: mopoja ja huumoria, kiitos. Kirjailija ei keksi juuri lukutaitoa tärkeämpää kykyä ja kampanjoi ahkerasti kirjaan tarttumisen puolesta. 

Jyri Paretskoi on yksi viidestä suomalaiskirjailijasta, joilta on tilattu novelli rippikoululaisille suunnattuun lukupakettiin. Ikäryhmä onkin iisalmelaiskirjailijalle tuttua maaperää: hän on paitsi toiminut yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana myös kirjoittanut romaaneja teineille – alkuun paikkaamaan vakavaa puutetta. 

”Törmäsin opettajana usein siihen, etteivät nuoret löytäneet mielestään sopivaa luettavaa. He halusivat, että kirjassa olisi esimerkiksi mopoja ja huumoria. Kun sellaista teosta ei löytynyt kirjastosta, ei auttanut kuin kirjoittaa se heille itse.” 

Paretskoin esikoisteos ilmestyi vuonna 2013 ja käynnisti palkitun Shell’s Angels -sarjan, joka keskittyy mopojengin kuvioihin pikkukaupungin raiteilla. Kohelluksen ohessa kirjoissa käsitellään vakavia aiheita kuten teiniraskautta. 

Törmäsin siihen, etteivät nuoret löytäneet mielestään sopivaa luettavaa. Ei auttanut kuin kirjoittaa heille itse.

”En ollut itse kaikkein intohimoisimpia mopoilijoita, mutta kyllä minullakin oli mopoja ukin pappatunturista lähtien. Olen vähän haaveillut, että hankkisin taas kesämopon”, kirjailija kertoo. 

Mopoilun lomassa Paretskoi löysi teininä kirjoittamisen – alkuun musiikin kautta. 

”Meillä oli bändi ja jonkun täytyi tehdä biiseihin sanoitukset. Huomasin, että niiden väsääminen oli kivaa ja hyvä tapa ilmaista itseäni. Mietin jo parikymppisenä, että kirjoitan kirjan vielä jonakin päivänä.” 

Tuleva kirjailija ehti myös lukea monenlaista. 

”Pelle Miljoona oli tehnyt bändimaailmaan liittyviä kirjoja, joista tykkäsin kovasti yläkoulussa. Ehkä suurin lukukokemus oli Jack Londonin Erämaan kutsu, jonka opettaja lykkäsi minulle jostain syystä. Se jätti jäljen pitkäksi aikaa.” 

Kirjoista on ponnahduslaudoiksi 

Nyttemmin Paretskoi ei enää luotsaa teinejä luokkahuoneessa vaan keskittyy pelkästään kirjoittamiseen niin yläkoululaisille kuin muillekin ikäryhmille. Hän toivoo teostensa tuovan lukemisen riemua ja palvelevan ponnahduslautana kirjojen maailmaan. 

”Saankin usein nuorilta viestejä, että kirjani ovat ensimmäisiä kirjoja, joista he ovat oikeasti tykänneet. Toivon myös, että ne saisivat nuoret ajattelemaan. Niinpä kirjoissani on yleensä huumoriin verhottuna isoja ja vakavia aiheita.” 

Vaikka ulkoiset puitteet ja teknologiset härpäkkeet muuttuvat, nuoruuden syvin olemus pysyy aika samanlaisena.

Miten kirjailija pysyy kiinni nykynuorten maailmassa, kun omat lapset ovat jo tukevasti aikuisia? 

”Opettajana nuorten maailma oli läsnä koko ajan. Ja toki sekin auttaa, että on ollut itse nuori. Mietin monesti kirjoittaessa, mitä itse sanoisin ja tuntisin tai miten reagoisin missäkin tilanteessa. Vaikka ulkoiset puitteet ja teknologiset härpäkkeet muuttuvat, nuoruuden syvin olemus pysyy aika samanlaisena.” 

Siitä todistaa esimerkiksi yhdeksänkymppinen naislukija, joka kertoi Paretskoille pitäneensä kovasti tämän nuortenkirjoista. 

Lukutaitopuhetta someen ja kirjaan kiinni pelimatkalla 

Jyri Paretskoi on kampanjoinut ahkerasti lukutaidon puolesta muun muassa koulukäynneillä. 

”Ei tule heti mieleen mitään sen tärkeämpää taitoa. Ilman sujuvaa lukutaitoa emme pysty toimimaan täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä. Tuntuukin turhauttavalta, ettei sen merkitystä oteta tosissaan ja innosteta enemmän lapsia lukemaan”, hän harmittelee. 

”Kun esimerkiksi eduskunnan kyselytunnilla juteltiin nuorten syrjäytymisestä, yhdessäkään puheenvuorossa ei tuotu esiin, että heikko lukutaito vaikuttaa voimakkaasti ja suoraan nuorten syrjäytymiseen.” 

Nuortenkirjojen esilläpito, vertaistuki ja idolien esimerkki voivat innostaa.

Miten sitten saada nuoret tarttumaan kirjaan härpäkkeiden aikakaudella? 

”Sen kun tietäisi! Olisi ainakin tärkeä pitää lasten ja nuorten kirjallisuutta enemmän esillä. Näin vanhemmat olisivat enemmän kärryillä siitä, miksi kannattaa innostaa nuoria lukemaan ja millaista kirjallisuutta on tarjolla”, Paretskoi sanoo. 

”Myös vertaistuki ja idolien esimerkki voivat toimia. Nuoret seuraavat äärettömän paljon sosiaalista mediaa ja sen vaikuttajia. Toivoisinkin, että lukutaitopuhetta ja kirjallisuuden harrastamista tuotaisiin somessa esille vielä enemmän.” 

Lisäksi lukemisessa pääsee usein ketterästi alkuun harrastusten kautta. Joissain urheiluseuroissa pyritäänkin saamaan nuoret lukemaan treeni- ja pelimatkoilla, ja urheilijatähdet kuten jääkiekkomaalivahti Kevin Lankinen ovat puhuneet lukemisen puolesta. 

Keskittymiskyky kohenee minuutti kerrallaan 

Kun Paretskoilta kysytään lukuvinkkejä nuorille, hän kehottaa yleensä kysymään heiltä suoraan, mikä juuri heitä kiinnostaa. Osa nuorista on tietokirjojen suurkuluttajia ja aika monia kiinnostaa urheilu- tai sotakirjallisuus. 

”Melkein jokaisesta opetusryhmästäni on löytynyt esimerkiksi oppilas, joka on kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja haluaa tietää siitä kaiken mahdollisen.” 

Tauon jälkeen kynnys tarttua kirjaan saattaa kasvaa melkoiseksi. Paretskoi suosittelee tällöin alkuun lyhkäisiä, itseä kiinnostavia teoksia. Jos taas lukutaito on heikoilla kantimilla, tarjolla on runsain määrin selkomukautettuja kirjoja. 

Jo kuusi minuuttia lukemista rauhoittaa elimistöä huomattavasti. Verenpaine, sydämen syke ja stressihormonien pitoisuus elimistössä laskevat.

Resepti kadonneen keskittymiskyvyn palauttamiseen on Paretskoin mukaan äärettömän yksinkertainen: kyky paranee lukemalla. 

”Tämä on tutkittu juttu. Jo kuusi minuuttia lukemista rauhoittaa elimistöä huomattavasti ja niin verenpaine, sydämen syke kuin stressihormonien pitoisuus elimistössä laskevat. Kun jaksaa sinnitellä kirjan parissa sen ajan, seuraavat minuutit ovat jo vähän helpompia.” 

Paretskoi vinkkaa helpon keskittymistestin: jos pystyy paneutumaan lukemiseen tunnin verran häiriintymättä, ei ole mitään hätää. Mutta jos tulee sen kuluessa levoton olo, tekee mieli lähteä liikkeelle tai on pakko vilkaista puhelinta, kannattaa pysähtyä pohtimaan, millä tolalla oma keskittymiskyky on. 

”Koulumaailmassa huomaa, että kun syksyllä aloitellaan lukemista, luokassa on alkuun levotonta. Mutta kun oppilaat ovat päässeet lukemisen imuun, on ihan hipihiljaista.” 

Nuortenkirjat avartavat aikuisenkin ajatuksia 

Mitä sitten nuoret voivat ammentaa eritoten kaunokirjallisuudesta? 

”Kirjallisuus opettaa ymmärtämään maailmaa ja muita ihmisiä ja sitä kautta itseään ja omaa ajatteluaan. Maailmankuva avartuu lukiessa erilaisista ihmisistä, aikakausista, paikoista ja tapahtumista”, Paretskoi sanoo. 

Aikuisten maailmankuvaa taas avartavat esimerkiksi nuortenkirjat. Paretskoi lukee itsekin kollegojensa luomuksia jo ammatillisesta mielenkiinnosta. 

”Monelle vanhemmalle saattaa olla yllätys, mitä kaikkea nuoret käyvät läpi ja millaista heidän elämänsä todella on. Kurkistus nuortenkirjoihin avaa nuorten maailmaa vähän laajemmin. Sitä paitsi niistä voi löytyä omia nuoruuden muistoja, fiiliksiä ja ajatuksia.” 

Maailmankuva avartuu lukiessa erilaisista ihmisistä, aikakausista, paikoista ja tapahtumista.

Lasten ja nuorten kirjallisuus on Paretskoin mielestään Suomessa tällä hetkellä todella laadukasta ja kattaa aiheita, joita hänen nuoruudessaan ei käsitelty. 

”Se on hyvin ajassa kiinni ja poimii herkästi käsittelyyn ajankohtaisia juttuja kuten eri vähemmistöjen aseman – ehkä nopeammassa syklissä kuin aikuisille suunnattu kirjallisuus.” 

Oivallus pyrkii herättelemään

Rippikoululaisten lukupakettiin Paretskoi on kirjoittanut novellin nimeltä Oivallus. Se kertoo pienestä mutta vaikutusvaltaisesta gurusta, jonka oppeja päähenkilö päättää seurata sumeilematta. 

Kirjailija toivoo, että tarina herättäisi nuoria pohtimaan, mihin he uskovat ja luottavat ja ketä he kuuntelevat ja seuraavat. 

”Esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttajia seurataan, ihannoidaan ja jäljitellään tuossa iässä valtavasti ja ryhmäpaine on aikamoista.” 

Halusin tekstilläni rohkaista nuoria avaamaan muillekin tapaansa suhtautua maailmaan.

Paretskoi nostaa novellissa esiin suuria kysymyksiä elämän tarkoituksesta lähtien. Hän tahtoo herätellä nuoria miettimään niitä omalta kohdaltaan – ja ehkä jopa vastauksia niihin. 

”Muistan, että omassa rippikoulussani käytiin hyvinkin syvällisiä keskusteluita; ympäristö ja ilmapiiri kun luovat sille hyvän tilaisuuden. Halusinkin tekstilläni tuoda pohdintaan taustatukea ja rohkaista nuoria avaamaan muillekin ajattelutapaansa ja tapaansa suhtautua maailmaan.” 

Rippikoulu on Paretskoin mielestä erityisen otollinen myös kirjallisuuteen liittyvään keskusteluun. Siellä voi käydä läpi vaikka rippikoululaisten omia lukukokemuksia, havaintoja ja kirjasuosituksia. 

Ajattelu on sisäisten sanojen varassa 

Jyri Paretskoi sanoo olevansa hiukan harmissaan siitä, että monet nuoret sanovat lukevansa aina mieluiten englanniksi. Suhde luettuun ei voi koskaan olla täysin samanlainen vieraalla kielellä kuin omalla äidinkielellä. Sitä paitsi oman kielen syvällinen tuntemus on tärkeää jo ajattelun kehittymisen kannalta. 

Jos emme enää arvosta sivistystä emmekä anna arvoa koulutukselle, olemme kansakuntana matkalla alamäkeen.

”Varmasti me kaikki ajattelemme etupäässä kielen eli oman sisäisen puheen kautta. Samoin käsitteistö, jonka avulla ymmärrämme maailmaa, on sanojen varassa. Eräässä teoksessakin sanotaan, että alussa oli sana – eli kaikki lähtee siitä: puemme ajatuksen kielelliseen muotoon, jolloin se selkiytyy myös ajattelijalle itselleen.” 

Sivistys kietoutuu Paretskoin mielessä yhteen kulttuurin, taiteen, tieteen ja kasvatuksen kanssa. Yhdessä ne muodostavat yhteiskunnan tukipilarin ja kulmakiven. 

”Jos emme enää arvosta sivistystä emmekä anna arvoa koulutukselle, olemme kansakuntana matkalla alamäkeen. Toivoisin nykyaikaan samaa henkeä kuin suomen kielen isien aikaan, jolloin pyrittiin sivistämään kansaa kansakouluasetuksesta alkaen ja sitä kautta parantamaan asioita.” 

Pyhiä hetkiä sanojen tuolla puolen 

Jyri Paretskoi kuluttaa kirkon penkkiä harvakseltaan. Hän ymmärtää silti hyvin, miksi kirkko on monelle äärettömän tärkeä paikka; onhan se jo fyysisesti levollinen ja rauhoittava elementti. Jokaiselle ihmiselle on hänen mielestään tärkeää uskoa jollain tapaa johonkin. 

”Itse ehkä ajattelen, että on jotain minua suurempaa tai että olen osa sitä. Yritän irrottautua siitä, että näkisin maailman pelkästään omien silmieni läpi tai omaa napaa tuijotellen. Tunnen, että on olemassa jotain enemmän”, Paretskoi sanoo. 

”Koen luonnon kautta hetkiä, jotka on sanojen ulottumattomissa; esimerkiksi tyynenä iltana veden äärellä auringon laskiessa, kun en mieti mitään vaan vain uppoudun maisemaan ja hetkeen. Se on aika täydellinen olotila, johon liittyy ehkä jopa pyhyyttä.” 

Artikkeli on alun perin julkaistu Suomen ev.lut. kirkon verkkosivustolla.