Rytkyn talkooleirillä parasta on yhteisöllisyys
Haravat heiluvat ja ikkunoiden pölykerros saa kyytiä, kun Rytkyn leirikeskuksen talkoolaiset laittavat paikkoja kuntoon.
Rytkyn leirikeskuksessa on pian käynnistymässä kesäsesonki rippileireineen. Talven jäljiltä tienoo kaipaa vähän pihanrapsuttelua, siistimistä ja paikkojen järjestelyä. Sitä varten yhteisen diakoniatyön organisoima talkooleiriläisten porukka on kokoontunut Rytkylle muutamaksi päiväksi.
”Tämä on jo vuosikymmeniä jatkunut perinne. Rytkyllä on oltu keväisin ja Hirvijärvellä syksyisin”, leirin yhtenä vetäjänä toimiva Kallaveden seurakunnan diakoniatyöntekijä Hanna Rasa kertoo.
”Leirillä on seitsemäntoista talkoolaista eri seurakunnista. Monet ovat olleet mukana jo useampana vuonna, mutta on joukossa muutamia ensikertalaisiakin.”
Leiriltä saa helposti uusia ystäviä
Talkooleirin kolmannen päivän lounas on päättymässä ja vuorossa olisi hyvin ansaittu päivälepo. Juho Tikkanen ja Petri Askonen eivät lepäilystä perusta, vaan päättävät lähteä siirtämään taivasalla kasassa olevia pitkospuita ladon suojaan.
”Olen tykännyt näistä talkooleireistä kovasti ja nyt olen jo kolmatta kertaa mukana”, Tikkanen selvittää.
”Ensimmäisellä kerralla tulin kaverin kanssa, sen jälkeen uskaltauduin lähtemään yksin. Täältä saa helposti uusia tuttuja.”
Olen todella iloinen, että tulin.
Askonen puolestaan on talkooleirillä ensimmäistä kertaa.
”Olin käymässä Petosen seurakuntatalolla Pulinapajassa ja siellä Hanna Rasa kysäisi, että kiinnostaisiko minua tällainen. Ja kyllähän minua kiinnosti.”
”Olen todella iloinen, että tulin. Leirillä vallitseva yhteisöllisyys tuntuu hienolta ja olen saanut uusia kavereita. Pakko kehua myös hyviä ruokia, emännille kiitos”, Askonen hymyilee.
Sielu lepää luonnon rauhassa
Talkooleirien varsinainen konkari on Tiina Sahlman, joka on osallistunut leireille vuodesta 2018 alkaen.
”Olen käynyt vuosittain sekä Rytkyllä että Hirvijärvellä. Myös Aholansaaren leirit ovat tulleet tutuksi.”
Maalta kotoisin oleva Sahlman nauttii erityisesti luonnon rauhasta.
”Asun nykyään Kuopion keskustassa kerrostalossa, joten sielu aivan lepää, kun saa puuhailla ulkona, nauttia luonnon hiljaisuudesta ja käydä iltaisin kylpemässä rantasaunassa.”
Heidi Majurille talkooleirit ovat olleet tärkeitä muun muassa sosiaalisen antinsa takia.
”Aikuisena ei välttämättä ole helppo enää tutustua uusiin ihmisiin, mutta täällä se onnistuu. Arvostan sitä, että porukan kesken vallitsee tasavertainen henki ja erilaisuus hyväksytään”, Majuri pohtii.
Hanna Rasan ohella Rytkyn talkooleiriä oli vetämässä Järvi-Kuopion seurakunnan diakoniapappi Marjaana Savolainen ja yksi vapaaehtoistyöntekijä.