Riistaveden neulepiiriläiset tekevät neulomalla hyvää
Neulepiiriläisten valmistamia sukkia, lapasia ja pipoja lahjoitetaan muun muassa kotihoidon asiakkaille.
Nykyaika on iskenyt neulomiseenkin. Riistaveden Vanhaan pappilaan kokoontuneessa neulepiirissä eivät nimittäin puikot kilise.
”Aika monella on täällä käytössään puiset tai bambusta valmistetut puikot. Niistä ei paljon ääntä lähde”, eräs piiriläisistä selvittää.
Sen sijaan vilkasta puheensorinaa on ilmassa, kun kymmenhenkinen porukka vaihtaa kuulumisia neulomisen lomassa. Joka toinen viikko kokoontuva neulepiiri antaa puikkojen heilua hyväntekeväisyyden hyväksi ja tarjoaa samalla mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Piiriläisten neuleet ovat lämmittäneet monia
Riistaveden seurakunnan neulepiiri on toiminut parisenkymmentä vuotta. Piiriläisten käsissä on syntynyt valtavat määrät sukkia, lapasia, pipoja ja monenlaista muutakin neuletta. Niitä on lahjoitettu muun muassa KYSin syöpäosastolle, keskosille, turvakotiin sekä palvelutalojen ja kotihoidon asiakkaille. Viimeisimmäksi sukkia ja lapasia lahjoitettiin asunnottomille. Piirin vetäjä diakoni Minna Cunelius etsii lahjoituskohteet ja järjestää neuleiden toimittamisen perille.
Viimeisimmäksi sukkia ja lapasia lahjoitettiin asunnottomille.
Leena Laitinen kertoo olleensa mukana neulepiirissä aivan alusta lähtien.
”Alkuvuosina työt kyllä ikävästi häiritsivät tätä harrastusta”, intohimoiseksi neulojaksi tunnustautuva Laitinen nauraa.
”Aikoinaan piiri kokoontui kerran kuussa, nykyään kahden viikon välein. Kokoontumiset katkaisevat mukavasti viikkoa, varsinkin kun olen yksineläjä.”
Langat neuleisiin tulevat seurakunnan puolesta ja lahjoituksina, välillä tuodaan myös omia lankoja.
Yksinäiset löytävät juttuseuraa neulepiiristä
Mukavan käsityöharrastuksen ja hyvän tekemisen lisäksi neulepiirin tärkeää antia ovat myös kuulumisten vaihtaminen ja yleinen rupattelu. Tänään juttua riittää erityisesti syksyn influenssarokotuksista ja verkkoasioinnin hankaluudesta.
Pirjo Pasanen on ryhmän uusimpia tulokkaita. Hän tuli mukaan keväällä ystävän houkuttelemana.
”Neulepiirin kokoontuminen on aina päivän kohokohta. Saa juoda kahvit ja jutella. Ja jos ei juuri silloin neulominen satu huvittamaan, niin on ihan sallittua pelkästään rupatella.”
”Olen itse puolestani houkutellut neulepiiriin pari yksin asuvaa ystävääni. Heille nämä kokoontumiset ovat todella tärkeitä tilaisuuksia päästä tapaamaan muita ihmisiä”, Pasanen kertoo.
Ei tarvitse aina yksin jutella.
90-vuotias Hilkka Kainulainen on varsinainen konkari neulomisen saralla.
”Olen neulonut lapsesta saakka, sillä sota-aikana kaikkien piti osallistua tekemiseen. Sotien jälkeen oli ihanaa saada kunnollisia ja värikkäitä lankoja niiden iänikuisten harmaiden lankojen jälkeen”, Kainulainen muistelee.
Hänkin asuu yksin omakotitalossaan, ja iloitsee piirin tarjoamasta juttuseurasta. ”Kiva, kun täällä saa vaihtaa mielipiteitä. Ei tarvitse aina yksin jutella.”
