Raili Pursiaisen kömmähdys herätti kirkkokansan
Nuori Raili Pursiainen saarnasi Sotkamon kirkossa ja oli valmistautunut ihan viimeisen päälle. Näky saarnatuolista ei ollut järin eloisa.
Alasnyykähtäneet, liikkumattomat päälaet ponnahtivat kuitenkin kuin vieteristä jännittyneen pastorin saarnatessa, että ”yhä on totta se, että Jumala rakastaa syntiä mutta vihaa syntisiä”.
Kömmähdyksiä sattuu siis kirkon työssäkin. Kun odotusarvo on, että kirkon tilaisuudet ja sanoma ovat jäykkiä ja juhlallisia, nuotilla ja pönöttäen, pienistäkin nyrjähdyksistä tulee koomisia.
Raili Pursiainen tunnetaan tilannetajustaan, mutta myös Savon murteesta. Kansanomaistamista ei välttämättä katsota hyvällä. Savon murteella puhuttua puhetta ei pidetä edes uskottavana.
”Murteen puhumisen mukana koetaan tulevan liikaa huumoria. Savon murre on minun äidinkieleni eikä siinä ole mitään huvittavaa. Se on samaa kuin puhuisi ruotsia tai englantia.”
Ihan suoraa närkästynyttä palautetta on kuitenkin tullut vain radion aamuhartauksista. Siis että pyhistä asioista puhutaan ”tuolla tavalla”.
”Liekö lähtökohtana silloin se, että kirkon kieli on sellaista, jota ei tarvitsekaan ymmärtää.”
Kun Raili Pursiaisen toimittama Savolaene katkismus ilmestyi vuonna 1999, loukkaantujiakin oli, mutta enemmistö oli ihastuksissaan.
”Sanottiin, että vihdoin minäkin ymmärrän, mistä on kyse.”
Vaikka joka ikinen sana ja saarna, ajatus, jopa itse Raamattu on tulkintaa Jumalasta, murre on koettu tulkinnoista pahimmaksi.
”Kirkosta eroaminen ei hidastu, jos me ylläpidetään pönäkkää juhlakirkon mielikuvaa. Ei kai vakavuus ole itseisarvo? Ei tarvitse olla stand up -showmeininkiä, vaan tunnelmaa, että saan olla sellainen kuin olen.”