Pyhiinvaellusreitti tarjosi lepoa ja rauhaa
Varhaiskasvatuksen opettaja toteutti haaveensa ja käveli Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin yhdessä siskonsa kanssa.
Kaavilainen Marja-Leena Huttunen menetti vanhempansa yllättäen reilu 10 vuotta sitten puolen vuoden aikana. Molemmat vanhemmat olivat reilusti alle 70-vuotiaita.
”Viimeistään silloin ymmärsin, miten arvaamatonta elämä on. Edelleen hyvä sanonta on, että ihminen säätää, Jumala päättää. Elämämme on Luojan käsissä”, Huttunen toteaa.
Jumala näytti huumorintajunsa
Samoihin aikoihin heräsi ajatus haaveiden toteuttamiseen.
”Eihän siinä surun keskellä jaksanut unelmoida. Mutta kun pahin suru alkoi väistyä, oli tilaa haaveille. Mitä haluaisin tavoitella, mitä toteuttaa? Olin yli 30 vuotta haaveillut pyhiinvaelluksesta”, Huttunen kertoo.
Ja niin vuotta ennen 50-vuotissynttäreitä, Marja-Leena pakkasi repun ja lähti siskonsa kanssa kävelemään Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille pienen pätkän eli noin 120 kilometriä. Pääreitti on yhteensä 800 kilometrin mittainen.
Suuri haaveeni toteutui.
”Todistin itselleni, että pystyin ja pystyn. En voinut uskoa, että suuri haaveeni toteutui”, kertoo Huttunen reissustaan.
Vettä tuli kuin aisaa koko viiden päivän kävelyn ajan, mutta kun he pääsivät Santiago de Compostelan kirkon portaille, aurinko alkoi paistamaan.
”Jumalan omaa huumoria”, nauraa Huttunen.
”Rohkaisen jokaista toteuttamaan unelmiaan. Pieniä ja suuria. Vaikka välillä joutuisikin epämukavuusalueelle.”
Kaikella on tarkoitus
Puheet kääntyvät elämän kipukohtiin. Vaikka kukaan ei haluaisi kohdalleen vaikeuksia, jokainen niitä elämässään kuitenkin joutuu kokemaan.
”Uskon kliseisesti, että kaikella on tarkoitus. Ehkä tarkoitus selviää myöhemmin, ehkä ei koskaan”, pohtii kahden lapsen äiti.
”Välillä ollaan nenällään, sitten vaan noustaan uudelleen. Roikutaan kiinni yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden.”
Laulaminen tekee hyvää sielulle.
Yksi voimaannuttava asia Marja-Leenan elämässä on musiikki. Kaavilla hän toimii seurakunnan vastuuryhmässä ja maallikkoavustajana. Hän tykkää palvella myös musiikissa.
”Laulaminen tekee hyvää sielulle. Minulle musiikki on vastapainoa työlleni”, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja.
Marja-Leena esiintyy yhdessä miehensä Jukan ja Jatta Inkisen kanssa Laulava sydän -lauluryhmässä. Hän on mukana Kimallus-nimisessä ylistyslauluryhmässä, sekä laulaa myös yhdessä miehensä kanssa.
”Olen tehnyt työtä muistisairaiden kanssa, ja siellä näin, miten musiikki koskettaa, vaikka sanat alkavatkin jo kadota.”
Naisen ensimmäiset muistot laulamisesta liittyvät lapsuudenkotiin, kun Marja-Leena, pikkusisko ja äiti olivat heittäytyneet sängylle ja laulaneet kirjasta lauluja putkeen tuntikausia.
Pää tyhjeni vaelluksen aikana
Marja-Leena Huttunen haluaa kokeilla asioita ja on ollut monessa mukana niin työelämässä kuin harrastuksissakin. Hän on ollut muun muassa opiskelijavaihdossa Sambiassa ja käynyt sielunhoitokoulutuksen. Yksi unelma vielä odottaa: hiljaisuuden retriitti.
”Tosin mieheni on nauranut, että mitenhän kauan pystyn olemaan siellä hiljaa”, puheliaana tunnettu Marja-Leena kertoo itsekin nauraen.
Pyhiinvaelluksella suurin anti oli se, miten pää tyhjeni kävelyn aikana.
Olin vain ja kävelin.
”Oli rauha ja lepo. Olin vain ja kävelin. Lepoa ja hiljaisuutta kaipaisin tänäänkin, ja ehkä hiljaisuuden retriitissä pääsisin kokemaan jotain samaa. Ehkä voisi samalla rauhoittua kuuntelemaan, mitä Jumalalla on sanottavaa.”
Toisena haaveena on matkustelu.
”Tykkään historiasta ja olisi kiva käydä historiallisissa paikoissa. On pysäyttävää ajatella, että niin ovat ihmiset ennen meitä murehtineet ja iloinneet samoista asioista kuin me nyt.”
”Kuten Saarnaajan kirjassa sanotaan: Ei ole mitään uutta auringon alla”, Marja-Leena Huttunen toteaa.