Joukko nuoria Toivon koulussa Ramallahissa.
Toivon koulussa Ramallahissa tavattiin palestiinalaisnuoria. Kuva: Salla Nicholls

Pyhän maan kosketus – mietteitä matkalta Lähi-itään

Kuopion seurakuntanuoret tekivät lokakuussa matkan Israeliin ja Palestiinaan.

Mediasta saa helposti käsityksen, että alueella on vaarallista. Kuvittelin meneväni yhteenottojen keskelle. Yhtäkään en nähnyt. Perillä tunsin oloni turvalliseksi. Israelilaisten ja palestiinalaisten välillä on poliittisia jännitteitä, silti arki pyörii.

Ensimmäisestä päivästä lähtien pääsimme kohtaamaan sekä israelilaisia että palestiinalaisia.

Kiperien kysymysten kohteena

Tutustuimme juutalaisuuteen viettämällä sapattiateriaa Suomen Lähetysseuran Felm-keskuksessa Jerusalemissa. Vierailimme myös Itkumuurilla. Hetki oli koskettava. Juutalaiset rukoilivat muuria vasten jopa tunteja päivässä.

Israelin puolella katukuvaan kuuluivat poliisit ja sotilaat. Hämmästyin, että asevelvollisuus kuuluu Israelissa naisillekin. Se kertoo, miten tärkeänä he pitävät isänmaan turvaamista.

Monella oppilaalla tuntui olevan unelma-ammatti.

Tutustuimme palestiinalaisten nuorten arkeen vierailemalla Toivon koulussa Ramallahissa. Koulu on Jordanian ja Pyhän Maan evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämä ja Kuopion seurakunnat tukevat sitä.

Oppilaat ovat palestiinalaisia, osa on kristittyjä, osa islaminuskoisia. Nuoremmat oppilaat ottivat kuvan kanssani ja juttelimme hieman. Yllätyin heidän hyvästä englanninkielen taidostaan. Vanhemmat oppilaat kertoivat köyhistä elinoloistaan sekä kokemastaan epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Monella oppilaalla tuntui olevan unelma-ammatti, mikä oli lohdullista kuulla.

Minulle esitettiin kiperiä kysymyksiä. Haluttiin esimerkiksi tietää, olenko Israelin vai Palestiinan puolella. Vastaukseni ei ehkä miellyttänyt, sillä kysyjä käveli pois luotani, kun kerroin olevani rauhan puolella.

Naisten arvostus näkyi puheissa ja eleissä

Millaista oli kävellä Lähi-idän maassa nuorena naisena? Mieleeni jäi meille osoitettu kunnioitus. Palestiinan puolella ihmiset tulivat juttelemaan. He hymyilivät ja kysyivät, mistä olimme kotoisin. Ei tööttäilyä tai epämukavia katseita. Israelin puolella ääriortodoksijuutalaiset katsoivat maahan kulkiessaan ohi. Kyseessä on kunnioitus etenkin heidän omaa uskoaan, mutta myös naisia kohtaan. Yleisesti naisen arvostus näkyi puheissa ja elekielessä selkeästi. 

Tunnelma oli maaginen.

Israelin ja Palestiinan kansat ovat sydämeltään kunnianhimoisia sekä pyhää kunnioittavia. Kaikki tuntuvat tietävän, mikä on heille tärkeää. Pääarvot ihmisillä olivat läheisistä huolen pitäminen, laatuaika perheen kanssa sekä oma usko. Esimerkiksi sapatin aikaan Israelin alueella ei ajettu autolla eikä oltu juurikaan oman kodin ulkopuolella. Tunnelma oli maaginen. Palestiinalaisten alueilla kovaäänisten rukouskutsut tulivat jokaisen korvaan. Paikan päällä vierailu auttoi ymmärtämään konfliktin osapuolia. Ihmiset eivät halua pahaa toisilleen. He haluavat olla tunnollisia uskolleen ja oman kansansa kertomukselle. Uskollisuus teki vaikutuksen. Sitä toivon lisää Suomeenkin.