Puolustatko hyvinvointivaltiota?
Taloustieteilijä Sixten Korkmanille hyvinvointivaltio on sydämenasia.
Valtakunnanviisaaksi valittu taloustieteilijä Sixten Korkman on vuosien ajan selittänyt kärsivällisesti ja yleistajuisesti talouden suuria linjoja. Pienenä äitinsä menettäneen ja hyvin vaatimattomissa oloissa veljiensä kanssa varttuneen valtiotieteen tohtorin sydämenasiana on puolustaa hyvinvointivaltiota.
”Meillä tunnetaan kollektiivista vastuuta yhteiskunnan jäsenistä. Pohjoismainen malli on osoittautunut toimivammaksi kuin muut, ja me olemme maailman onnellisimpia maita.”
On moraalinen velvollisuus satsata lapsiin
Sixten Korkmanin kunnioitus hyvinvointivaltion systeemeitä ja instituutioita kohtaan juontaa juurensa jo lapsuudesta. Päiväkoti ja koulu hyvine opettajineen pohjustivat köyhän vaasalaisperheen pojan pääsyä opintielle.
”Korkeatasoisen koulutuksen ansiosta Suomi voi olla jatkossakin toimiva demokratia. Kansalaisten on saatava asiallista tietoa yhteiskunnallisista kysymyksistä.”
Yhteisvastuullisessa kulttuurissa pienimmistä ja heikoimmistakin pidetään hyvää huolta.
Olemme kaikki osa samaa yhteisöä.
”Meillä on moraalinen velvollisuus harjoittaa lapsen etua lähtökohtanaan pitävää politiikkaa. Muuten mahdollisuuksien tasa-arvo ei voi toteutua”, Korkman jyrähtää.
Ylisukupolviset ongelmat ja köyhyys kasaantuvat joihinkin perheisiin. Eriarvoisuuden ehkäisyksi tarvitaan toimia.
”Lapsiin satsaaminen on investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Tuki ongelmista kärsiville lapsiperheille voi vaikuttaa ratkaisevasti yksilöiden kehitykseen.”
Eriarvoisuus rapauttaa yhteisöä
Hyvinvointivaltiossa tasataan riskejä ja torjutaan köyhyyttä.
”Kaikille tarkoitettujen koulutus- ja terveyspalvelujen sekä työttömyyskorvausten ja muun sosiaaliturvan etuna on, että järjestelmä vähentää palveluihin ja etuuksiin liittyvää häpeää tai stigmaa.”
Demokratialle ei tee hyvää keskustelutyylin muuttuminen kovaksi. Maltillisena kultaisen keskitien kulkijana Korkman vierastaa vastakkainasetteluja, toisten ryhmien syrjintää.
”Meissä on syvälle juurtunut taipumus, että hyväksymme helpommin ne, jotka ovat meille tuttuja uskomusten, ihonvärin tai muiden tekijöiden perusteella, mutta toisiin suuntaamme vihaa.”
Ihmisiä ei pitäisi ohjata vihamielisyyteen muukalaisia kohtaan.
Vähemmän tyly yhteiskunta
Lukuisissa länsimaissakin sosiaalituen vastaanottajat nähdään herkästi yhteiskunnan rasituksena pikemmin kuin oikeuksistaan hyötyvinä kansalaisina.
”Pohjoismainen pyrkimys universaalisuuteen parantaa parhaimmillaan heikossa asemassa olevien ihmisten itsetuntoa ja voi samalla voimistaa ajatusta, että olemme kaikki osa samaa yhteisöä.”
Demokratialle ei tee hyvää keskustelutyylin muuttuminen kovaksi.
Luterilainen arvoperintö on vaikuttanut siihen, että kaikki kansalaiset nauttivat yhteiskunnan jäsenenä arvostusta, Korkman muotoilee.
”Pohjoismainen yhteiskunta on vähemmän tyly ja välinpitämätön kuin yhteiskunta monissa muissa maissa.”
Yhteisvastuun kannattajana Korkman, olkoonkin ateisti, on liittynyt luterilaiseen kirkkoon, koska katsoo sen edistävän yhteisöllisyyttä ja jokaisen ihmisarvon kunnioittamista.
”Luterilaisuuden pitkäkestoisen ideologisen hegemonian seurauksena syntyi asenteellisia edellytyksiä laajan yhteisvastuun omaksuvan hyvinvointivaltion synnylle.”
Vallan siunaus vai kirous
”Demokratia voi toimia hyvin vain, jos riittävän monet kansalaiset ovat valveutuneita sekä informoituja taloudellisista kysymyksistä.”
Jos valtaa käytetään väärin tai tyhmästi, voidaan aiheuttaa suurta vahinkoa ja murentaa talouden toimintaedellytyksiä. Se, onko vallankäyttö yhteisölle enemmän siunaus vai kirous, riippuu päättäjien arvoista ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän toimivuudesta.
Toimiva demokratia edellyttää politiikan kriittistä arviointia ja mahdollisuutta vaihtaa vallanpitäjiä.
Lämmin sydän ja kylmä pää
Politiikka luovii markkinavoimien ja kansalaismielipiteen ristipaineessa. Sen puhetapa muodostuu usein populistiseksi huonossa mielessä, eli vaikeisiin ongelmiin tarjotaan yksinkertaisia ja lähinnä tunteisiin vetoavia vastauksia, Korkman varoittaa.
”Tänään demokratian suurimpana uhkana länsimaissa ovat autoritaarista hallintoa haikailevat populistit. Olennaista on myös demokratian suojaaminen rahan ylivallalta.”
Hyvinvointivaltiota ei puolusteta vain etuuksia säilyttämällä tai niitä parantamalla.
”Pitää olla lämmin sydän mutta myös kylmä pää: tarvitaan päätöksiä, jotka kasvattavat työllisyyttä ja veropohjaa sekä leikkaavat vähemmän tärkeitä menoja ja tehostavat julkisen sektorin palveluntuotantoa.”