Poikansa menettänyt Lari Launonen: ”Lyhyelläkin elämällä on merkitys”
Vuoden 2025 kristillisen kirjan kirjoittanut uskonnonfilosofi Lari Launonen koki poikansa kuoleman.
Synnytyssairaalassa se hetki, kun Lari Launonen tajusi, että esikoispojalla on jotain vikana, on miehen mielen kylmäävä muisto. Se saa hänet vaipumaan syviin mietteisiin.
Synnytyslääkäri ja kätilö sanoivat toisilleen hiljaa ja huolta äänessä, että ”hoikka poika”. Vauvan itkua ei kuulunut. Pienokaisen ilme oli säikähtynyt.
Syntymässä säikähtämiseen oli syytäkin.
Aineenvaihduntaan ja luiden haurastumiseen liittyvä sairaus mukolipidoosi johti jo alle nelivuotiaana Huugon keuhkojen toiminnan hiipumiseen – ja pieneen puiseen arkkuun.
Huugon tarinan riipaisevasti kertova tietoteos Poikani, elä vielä ensi talvi – Lyhyen elämän filosofia (Otava) sai viime lokakuussa Vuoden kristillinen kirja 2025 -palkinnon.
Paha jättää oma poika kuoppaan
Lukija saa seurata piinaavan tarkasti hauraan ja hennon Huugon taivalta. Saattohoidossa hengityksen annetaan loppua.
Anestesialääkärin ja hoitajan katsoessa pikku potilasta, isän mieleen hiipii ajatus, että jos nämä vielä kumartaisivat tai niiaisivat, he näyttäisivät katolilaisilta hurskailta tekemässä kunniaa alttaritaulun pyhälle.
Saattohoidossa hengityksen annetaan loppua.
”Toki myös sairaalahuoneen ilmapiirissä voi aistia jotain pyhää. Olemmehan kuoleman porteilla. Mietin, ovatko nämä poikaamme rajan yli saattelevat kuolemanenkelit itsekin hetkellisesti siipi maassa.”
Lapsen jättäminen pimeään ja jäiseen maakuoppaan tuntui isästä erityisen vastenmieliseltä. Haudan partaalla Launonen tokaisikin saattoväelle: ”Pahaltahan se tuntuu oma poika kylmään kuoppaan jättää.”
Onko kärsimykselle selitystä?
Lari Launonen kokee, että kuolema vetää maton altamme. Se tekee lopun ihmissuhteista. Hän suree sitä, että esikoisen kasvu jäi näkemättä.
Kuolema osoittaa ihmiselämän ohimenevyyden, katoavaisuuden – ja monesti myös mielettömyyden. Emme mitenkään löydä selitystä kaikelle kärsimykselle vaikkapa Ukrainassa.
Kuolema vetää maton altamme.
Kärsimyksen ongelmaan vastaavilla teologisilla selityksillä on oma paikkansa, mutta ”kukaan täysipäinen ei tule esittämään niitä sairaan ihmisen sängyn vierelle”.
”Minun hengellisyyteni oli aika kyynistä Huugon sairaalajaksojen aikana. En oikein jaksanut uskoa rukouksen vaikuttavan mihinkään.”
Matka kiirastulesta kiitollisuuteen
Lari Launonen ei kaunistele raakarehellisessä kirjassaan itseään.
”Perheemme on käynyt kiirastulen läpi. Tämä kokemus sai minut kertomaan vaikeista ajatuksista, tunteista ja syvistäkin epäilyistä”, kirjailija kuittaa.
Kitkeryys ja katkeruus on kuitenkin kaukana Launosen ajattelun ytimestä. Tutkijatohtori korostaa olevansa hyvin kiitollinen elämästään: vaimosta, läheisistä ja kiinnostavasta työstä. Erityisen kiitollinen hän on Huugon jälkeen syntyneestä pojasta ja tytöstä.
Huugolla oli myös aidosti hyvä elämä.
Huugon vammaisuus ja sairaus eivät pilanneet perheen koko elämää, vaan heillä oli yhdessä paljon hienoja hetkiä.
”Korostan, että Huugolla oli myös aidosti hyvä elämä.”
Lyhyelläkin elämällä kaikkine kärsimyksineen on merkityksensä.
”Arki voi olla iloista ja kaunista myös vaikeasti sairaan ja vammaisen lapsen kanssa. Pikkuveljelläni on Downin syndrooma. Pidän vammaisen ihmisen elämää ihan yhtä arvokkaana kuin muidenkin.”
Toivo on tärkeä vanhemmuuden ohjenuora
Ihmiskunnan historiassa iso osa lapsista on kuollut jo vauvana tai ennen teini-ikää.
”Huugo liittyy siihen suureen joukkoon.”
Joidenkin mielestä maailmaan ei kannata tehdä lapsia, koska elämään kuuluu kärsimyksen ja kuoleman lisäksi niin paljon uhkia, ekokatastrofeja ja sotia.
Meillä on silti syytä sitoutua toivoon niin ilmastonmuutoksen estämisen kuin lasten tulevaisuudenkin suhteen, koska nämä päämäärät ovat niin arvokkaita, uskonnonfilosofi päättelee.
Elämä voi olla riittävän hyvää.
”Toivo on tärkeä ohjenuora, koska vanhemmuuteen sisältyy suuria riskejä ja jatkuvaa huolta. Jos lapsi syntyykin terveenä, tämän eteen voi tulla myöhemmin monia karikkoja.”
Useimpien vanhempien perusasenne on toiveikas. Elämä voi olla riittävän hyvää.
”Tässä ajatuksessa on kristillinen pohjavire.”
Kristus on kirkkain kuva Jumalasta
Raamatussa Jeesus ”ottaa kärsivän olkapäilleen ja kuolee puolestamme”. Launonen luottaa edelleen Jumalan hyvyyteen, koska Jeesus on hyvä ja armollinen.
”Kristus on kirkkain kuva siitä, millainen Jumala on. Siihen on hyvä nojautua ja luottaa.”
Jeesus on hyvä ja armollinen.
Vaikka Raamattu ei anna selvää vastausta kärsimyksen ongelmaan, Jumala itse on tullut Jeesuksessa osalliseksi maailman kärsimyksestä.
Tuonpuoleisessa ei ole enää kipua tai kärsimystä.
”Kristus lupaa meille lohdutuksen ja oikeudenmukaisuuden rajan tuolla puolen.”
Arkun päällä hattu pois
Tieteen näkökulmasta puhe taivaasta on vaikeasti perusteltavissa. Teologian tohtori Launonen uskoo silti, että Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen on myös älyllisiä perusteluja.
Kristityn ei tarvitse pelätä kuolemaa, mutta ”arkun päällä täytyy ottaa hattu pois kunnioituksesta”.
Uskonnonfilosofi uskoo, että Kristus on ylittänyt elämän ja kuoleman rajan, jotta se on jälkeen tulevillekin mahdollista.
Kristityn ei tarvitse pelätä kuolemaa.
Jeesuksen voitto kuolemasta on kirkastunut Lari Launoselle kristinuskon ydinsanomaksi. Hänellä on toivo, että tämä realisoituu aikojen lopussa kuolleiden ylösnousemuksessa.
”Meidän merkitykselliset asiamme ja ihmissuhteemme palautetaan kerran.”