Onko Kiina kristinuskon tuleva keskus?
”Kiinalaisessa kristillisyydessä on valtavasti kasvupotentiaalia. Maassa on maailman suurin uskonnollinen tyhjiö”, kertoo dogmatiikan emeritusprofessori Miikka Ruokanen.
Miikka Ruokanen oli Tuomasmessun perustajajäseniä Helsingissä ja keskeinen tukihenkilö, kun Kuopion Tuomasmessu päätettiin aloittaa syksyllä 1990.
Hän saarnasi Tuomasmessussa Alavan kirkossa 31.8. aiheesta Uusi näkökulma kirkon uudistumiseen – mitä voimme oppia Kiina kristityiltä?
Helsingin yliopiston dogmatiikan emeritusprofessori Ruokanen on opettanut Kiinassa teologiaa kohta 30 vuoden ajan. Ulkomaisia teologeja ei ole juuri lainkaan koko maassa, mutta hän on saanut harvinaislaatuisen tilaisuuden opettaa vuosikymmenien ajan maan tärkeimmissä teologisissa seminaareissa ja yliopistoissa.
Kiinalainen ihmisyys ja kulttuuri ovat uponneet syvälle selkärankaani.
Ruokanen kiinnostui jo teininä Kiinan kulttuurista ja kielestä. Hän meni vuonna 1999 naimisiin Jun Lin kanssa. Jun on kotoisin maailman suurimmasta kaupungista Shanghaista, jossa on viiden Suomen väkiluku.
”Kiinalainen ihmisyys ja kulttuuri ovat uponneet syvälle selkärankaani. Kansakunnan tilanne on valtavan haastava ja kiinnostava. Talousmahti menee eteenpäin ja vahvistuu globaalina vaikuttajana.”
Kiinan kristityillä on rohkeutta mennä eteenpäin
Miikka Ruokanen tahtoo olla mukana Kiinan kirkon kasvuprosessissa. Sikäläisen kirkon suurimpia haasteita ovat työntekijäpula ja työntekijöiden alhainen koulutustaso. Professorin teologista tietotaitoa tarvitaan.
Kiinalainen kristillisyys muistuttaa suomalaista herätyskristillisyyttä korostaessaan Raamatun, rukouksen ja henkilökohtaisen uskon merkitystä. Kiinalaiset kääntyvät yleensä kristityiksi aikuisiällä.
Professorin teologista tietotaitoa tarvitaan.
”Heidän toiminnassaan on jotakin alkukristillistä, dynaamista, voimakasta ja vakuuttavaa. Kiinalaiset kristityt kaipaavat uskoa, jossa Pyhä Henki on läsnä”, Ruokanen luonnehtii.
Hän on kokenut sikäläisen kristinuskon muodon itselleen hyvin hoitavaksi. Kristityillä on rohkeutta mennä eteenpäin.
”Ei ole niin, että vain minä annan heille tietoa opettajana, vaan he sytyttävät minua hengellisesti ja opettavat. Heillä on sitoutuneisuutta ja rakkautta Ylimpään Työnantajaamme.”
Ei varasta eikä valehtele
Kiinalaiset kristityt ovat usein sukunsa ensimmäisiä kristittyjä. Raamattu on heille keskeinen kirja, jonka opetuksia pyritään noudattamaan.
”Spiritualiteetti ja suhde Kolmiyhteiseen Jumalaan, erityisesti Nasaretilaiseen, on vahva.”
Mediassa kristinusko ei juuri näy. Kirkon kasvu tapahtuu henkilöltä henkilölle, kun yksityiset kristityt kertovat uskostaan perhepiirissä ja työpaikoilla.
Kristinuskon muoto on leimallisesti kiinalainen. Valtio on pyrkinyt karsimaan länsimaiset vaikutteet pois kirkosta.
”Kristinusko mielletään länsimaisen kulttuurin ytimeksi ja käyttövoimaksi. Siksi se on kiinalaisille yhtäältä kiehtova, mutta toisaalta myös jotain, jota ei haluta kopioida sellaisenaan.”
Kristinuskon muoto on leimallisesti kiinalainen.
Korruptio on Kiinassa iso ilmiö, jota vastaan hallinto yrittää taistella. Rehellisyys ja lainkuuliaisuus eivät ole yhteiskunnassa itsestäänselvyyksiä.
”Kristityt ovat yleensä hyväntahtoisia ja luotettavia, avoimia, iloisia ja myönteisiä. He eivät varasta eivätkä valehtele. Heillä on hengellistä voimaa ja luottamusta Jumalaan.”
Kristityt osoittavat tyypillisesti valmiutta epäitsekkääseen palveluun ja uhrauksiin. Hallinnolle ollaan lojaaleja ja poliittista systeemiä kunnioitetaan, Ruokanen selvittää.
Laimea usko ei riitä
Kristittyjä on Kiinassa vasta viitisen prosenttia kansasta, mutta Miikka Ruokanen näkee maassa mahdollisuuden kasvaa kristinuskon uudeksi keskukseksi.
”Kiinalainen kristillisyys voi vielä vaikuttaa maailmanlaajuisesti, jos uskonharjoittaminen saa enemmän vapautta maassa”, Ruokanen arvioi.
Hän huomauttaa, että suurten maailmanuskontojen ja voimakkaiden yhteiskunnallisten ideologioiden paineiden keskellä elävät ihmiset eivät hyödy mitään laimeasta uskonnosta.
”Laimea usko ei anna hyvin perusteltua älyllistä vaihtoehtoa eikä hengellistä voimaa kestää elämän realiteetit.”
Ei riitä, jos usko jää etiikan tasolle.
Kiinalaiset kaipaavat reaalisesti vaikuttavaa Jumalan läsnäoloa.
”Tämä on kova realiteetti ei-kristillisessä maailmassa. Mutta uskon, että se tulee olemaan kova realiteetti myös meillä niin sanotussa kristillisessä maailmassa maallistumisen, välinpitämättömyyden ja kristinuskon vastaisuuden lisääntyessä.”
Kirkot, jotka ovat sitoutuneita perinteiseen, klassiseen kristinuskoon ja jotka ovat hengellisesti vahvoja, vetävät puoleensa ihmisiä tulevaisuudessakin. Sen sijaan sekulaariin yhteiskuntaan liikaa mukautuvat kirkot heikentyvät, Miikka Ruokanen näkee.
”Ei ole huono strategia olla solidaarinen tämän maailman asioille ja kaikille kärsiville – tämä on osa Kristuksen meille antamaa kutsumusta. Mutta ei riitä, jos usko jää etiikan tasolle. Kirkon on tarjottava todellista elävää uskoa, toivoa ja suuntaa ihmisten elämään.”