Mustavalkokuva, jossa hattupäinen mies katsoo suurennuslasin läpi
Kuva: iStock

Oletko silmäterä vai joudutko silmätikuksi?

Raamatun kirjoittajat havainnollistivat ja tehostivat sanomaansa kansan kielellä.

Arkipuheessamme vilahtaa usein pupilli, tosin eri nimellä. Varjelen posliinista perintökalleutta kuin silmäterääni, mutta kohde voi olla vaikka asia tai ihmissuhde. Kielikuva merkitsee jotakin todella tärkeää, arvokasta, rakasta.

Viides Mooseksen kirja kertoo, kuinka Jumala löysi Jaakobin erämaasta, suojeli ja varjeli häntä kuin silmäteräänsä. Suomenkielisissä Raamatuissa vertaus on ollut alusta alkaen. ”Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan”, pyytää Daavid rukouksessaan (Ps. 17). Israelilaisiin Jumalalla oli aivan erityinen suhde. ”Joka koskee minun kansaani, se koskee minun silmäterääni.” (Sakarja 2)

Silmänpalvoja on raamatullinen tyyppi

Oletko joskus joutunut toisten paheksunnan tai kiusallisen kielteisen huomion kohteeksi – tai itse ottanut jonkun silmätikuksesi?

Raamatussa ei puhuta tikuista, mutta termi juontaa 4. Mooseksen kirjaan, jossa annetaan ohjeita maan valloittamiseen. Mooabin arojen asukkaista piti päästä eroon, koska muuten he pistäisivät piikkeinä silmiin ja okaina kylkiin. Vanhimmissa käännöksissä käytettiin keihäitä ja orjantappuroita, mutta silmätikku esiintyi jo 1747 Johan Wegeliuksen postillassa. Suomalaiselle tikku oli tutumpi kuin orjantappura, joka lienee tarkoittanut Palestiinassa yleistä piikkikasvia.

Raamatussa ei puhuta tikuista.

Silmänpalvoja on helposti tunnistettava, raamatullinen tyyppi: hännystelijä, mielistelijä ja teeskentelijä, joka osaa aina kumartaa itselleen edulliseen suuntaan. Sellainen, joka toimii toisten mielen mukaan vain, kun otollista yleisöä on paikalla. Paavali kehottaa pysymään kuuliaisena maallisille isännille niin kuin Kristukselle, mutta ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi (Ef. 6:5–6).

Väärät kuvitelmat karisevat oivalluksen myötä

Aika ajoin ihmiselle on hyväksi, jos suomukset putoavat silmiltä. Harhaluulot ja väärät kuvitelmat karisevat, asioita oivaltaa ja näkee uudella tavalla.

Sokea taluttaa sokeaa.

Kuvaannollinen sanonta kiertyy Paavaliin Damaskoksen tiellä. Jeesuksen vainoajasta hänen puolustajakseen kääntynyt juutalainen näkee kirkkaan valon, kuulee Jeesuksen äänen ja sokaistuu. Ananias-niminen opetuslapsi panee kädet hänen päälleen. ”Ja heti putosivat hänen silmistään ikään kuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.” (Apt. 9:18)

”Siinä nyt sokea taluttaa sokeaa”, puuskahdan herkästi, kun huomaan taitamattoman neuvovan toista taitamatonta. Jeesus arvosteli ja kutsui sokeiksi fariseuksia, jotka tahtoivat opettaa ihmisiä, mutta joiden oppi oli väärää. ”Ja kun sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan” (Matt. 15:14).