Nuorisokanttori Jarkko Maukosessa on ripaus punkkaria
Maukosen työpäivä täyttyi jammailusta, improvisoinnista, yhteislaulun ilosta ja ihanista kohtaamisista.
Linnut pitävät konserttiaan keväisenä aamuna Poukaman leirikeskusta ympäröivässä metsässä. Aikamoinen konsertti on meneillään myös sisällä leirikeskuksen salissa, jossa seurakunnan kehitysvammaisten kohtaamispaikan, Iloisen mielen kuppilan, asiakkaat ovat kevätretkellä. Nuorisokanttori Jarkko Maukonen pyytää kuulijoita taputtamaan käsiään samalla, kun hän näppäilee kitarastaan Tilkkutäkki-laulun sointuja.
”Tämä laulu on ollut suosittu jo usean vuosikymmenen ajan, ja varmasti monille tuttu rippikoulusta”, Maukonen kertoilee.
Pian kitaran kielet saavat kyytiä, yhteislaulu kajahtaa vahvana ilmoille ja yleisö elää mukana koko kropallaan, ”Hei, halleluja. Una sancta. Yksi, pyhä, yhteinen.”
Työssä saa käyttää omia lahjojaan
Maukonen on toiminut Kuopion evankelis-luterilaisten seurakuntien nuorisokanttorina vuodesta 1999 alkaen – ja on edelleen innostunut työstään.
”Tässä saa tehdä niin monenlaisia juttuja ja hyvin monenlaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, voi todella sanoa, ettei yksikään päivä ole saman toistoa.”
Maukonen on ainoa lajiaan koko Suomessa, sillä tämän tyyppistä työtä tekeviä nuorisokanttoreita ei ole muualla.
Rinnalla kulkee myös oman musiikin tekeminen.
”Muutamia samalla virkanimikkeellä olevia kyllä löytyy, mutta he tekevät työtään paikallisseurakunnissa. Minulla työn kärki on musiikillisessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Muun muassa oppilaitokset, erityisryhmien tilaisuudet, Tuomasmessut sekä Julkulan ja Niuvan sairaalat ovat työkenttääni.”
Ja mikä parasta, Maukosen ei tarvitse tyytyä soittamaan, laulamaan ja laulattamaan pelkästään muiden tekemään musiikkia.
”Rinnalla kulkee koko ajan myös oman musiikin tekeminen, mikä on omiaan lisäämään työn mielekkyyttä entisestään. Olen kiitollinen siitä, että voin käyttää tässä työssä omia lahjojani.”
Musisointi saa hien pintaan
Poukaman aamupäivässä tunnelma alkaa olla katossa. Alkulämmittely on avannut kurkut ja saanut osallistujat rohkaistumaan, toivelauluja esitetään kuorossa.
”Otetaanko välillä joku rauhallisempi kappale, että saadaan vähän syke tasaantumaan. Miten olisi Mestaripiirros?”, Maukonen ehdottaa.
Anna Puun esittämänä tutuksi tullut laulu kuuluu selvästikin osallistujien suosikkeihin, sillä Maukosen ehdotus saa riemastuneen vastaanoton.
”Ajatelkaa, että laulatte tätä vaikka vieruskaverille. Tai voitte samalla miettiä jotain rakasta ihmistä. Eikö ole ihanaa, että saadaan laulaa toinen toisillemme hyvistä asioista”, Maukonen tunnelmoi.
Voitte samalla miettiä jotain rakasta ihmistä.
”Niille jotka yhä epäilevät Luojaa, sanon vastaukseksi vaan, että jos ne edes kerran näkis sinut, kaikki rupeis uskomaan.” Yhteisesti laulettu kappale herkistää jokaisen mukana olevan.
Pian taas laitetaan isompi vaihde päälle, kun nuorisokanttori tarjoilee yleisölleen yllätyksen – Käärijän euroviisukappale on saanut Maukosen käsissä uudet sanat, jotka kertovat kesästä ja jätskistä. Antaumuksellinen esitys uppoaa yleisöön.
”Nyt taisi tulla Jarkolle ihan hirvee hiki”, joku huikkasee, kun Maukonen lopettelee musiikkituokiota ja pyyhkii kasvojaan. Tauko päivän ohjelmassa tulee tarpeeseen.
Maukosella on myös vahva kevyen musiikin tausta
Maukonen aloitti seurakuntatyönsä Kuopiossa ensin oppilaitoskanttorina.
”Siihen aikaan oli harvinaista, että kanttorina on henkilö, jolla on sekä klassisen että kevyen musiikin taustaa.”
Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin koulutusohjelmasta Kuopiosta valmistunut Maukonen on nimittäin teinivuosinaan kunnostautunut muun muassa rockin ja punkin intohimoisena harrastajana.
”Olen soittanut 6-vuotiaasta saakka pianoa, eli musiikki on ollut mukana elämässä oikeastaan aina. Yläasteella sain kuitenkin varsinaisen kipinän, kun meillä oli niin mahtava musaopettaja. Kokosimme bändejä ja soittelimme nuoruuden innolla. Oli vavisuttava kokemus huomata, kuinka musiikki tulee sinusta itsestäsi.”
Musiikki vei voiton.
”Jossain vaiheessa minusta kuoriutui herkkä runopoika. Näin jälkikäteen vähän hymyilyttää lukea sen aikaisia sanoituksia, mutta sekin elämänvaihe oli tärkeä.”
Rippikoulun jälkeen Maukonen oli tiiviisti mukana seurakuntanuorissa ja niinpä tulevat opiskeluvaihtoehdotkin liittyivät seurakuntatyöhön.
”Mietin teologian, kirkkomusiikin ja nuoriso-ohjaajan opintoja. Musiikki vei voiton – enkä ole päivääkään katunut.”
Sata lasissa ja persoona pelissä
Poukamassa useampikin retkipäivän osallistuja haluaa jutella Maukosen kanssa musiikista ja lempikappaleistaan. Sovitaan, että kun saunan jälkeen kokoonnutaan grillikatokseen, voi esittää toiveita yhteisesti laulettavista lauluista.
Maukonen tekee välillä toimistohommia läppärillään. Nyt työn alla on muun muassa adventiksi ilmestyvän Messulauluja 3 -kokoelman nuottien tarkistus.
”Kiva saada olla mukana tällaisessa valtakunnallisessa projektissa. Ilokseni huomaan, että meillä on kasvamassa uusia ja lahjakkaita biisintekijöitä hengellisten laulujen saralla. Jaakko Löytylle ja Pekka Simojoelle on tulossa seuraajia.”
Pian on taas musiikillinen ilotulitus päällä.
Grillikatoksella jo odotellaan säestäjää ja saapuessaan Maukonen saa aplodit.
”Jee, vihdoinkin Jarkko tulee!”
Pian onkin taas musiikillinen ilotulitus päällä, kun Maukonen revittelee, improvisoi ja villitsee innolla mukana jammailevaa porukkaa. Tämä nuorisokanttori todellakin tekee työtä koko persoonallaan.
”Nyt laulakaa niin kovaa, että Maaningalle saakka kuuluu!” Ja yleisöhän laulaa.
Yhdessä laulaminen on pyhä kokemus
Poukaman jälkeen Maukosen työpäivä jatkuu Sakkyn kuoroharjoitusten merkeissä Savilahden uudella kampuksella.
”Ajatus kuorosta syntyi viime joulun alla ja nimenomaan Sakkyn henkilökunnan toiveesta. Kuoron ensimmäinen keikka on tulossa nyt oppilaitoksen kevätjuhlassa.”
Maukonen pysähtyy pohtimaan syvemmin yhdessä laulamisen ja ylipäätään musiikin merkitystä.
Kirkossa olisi hyvä viihtyä.
”Musiikin vaikutus on monipuolisempi sanan voimaan verrattuna. Mielestäni esimerkiksi yhteislaulu on lähes pyhä kokemus. Siinä yhdistyvät monenlaiset tunnetilat ja yhteisöllisyys.”
”Musiikki on Jumalan lahja, joka luo viihtyisyyttä. Kirkkokontekstissa vähän liikaa pelätään viihtymistä, ajatellaan sen olevan jotenkin epäpyhää. Mutta kirkossahan olisi hyvä viihtyä, koska sen sanoma on niin tärkeä.”
Sakkyn bänditilassa Maukonen istahtaa pianon ääreen ja alkaa teettää kuorolaisilla äänenavausharjoituksia. Yhdessä laulamisen ilo loistaa kaikkien kasvoilta.
