Merkitysvajeesta pyhään – myös työelämässä merkityksellisyyden kokeminen on olennaista
Merkityksen ymmärtäminen auttaa jaksamaan. Tutkimustenkin mukaan se antaa energiaa ja suuntaa, sanoo Tapio Aaltonen.
Työn ja elämän merkityksellisyys on noussut viime vuosina keskusteluun uudella tavalla. Yksi asiaa pohtineista on pappi, konsultti Tapio Aaltonen, joka Pirjo Ahosen ja Jaakko Sahimaan kanssa on juuri julkaissut kirjan Johda merkitystä (Alma Talent, 2020). Aaltonen on pohdinnoissaan jatkumolla, joka alkoi kaveriporukasta.
”90-luvun puolivälissä mietin vakavasti yrittäjyyttä, halusin vaikuttaa suomalaiseen työelämään. Leikittelin silloin keksimälläni käsitteellä ’Leading by Meaning’. Oma viitekehykseni oli kirkko ja kristillinen järjestö, mutta verkostooni kuului paljon yritysmaailman vaikuttajia, joiden kanssa asioita pohdittiin.”
Ennen puhuttiin rahasta ja järjestelmistä, nyt osataan kiinnittää huomiota henkilökunnan hyvinvointiin ja motivaatioon.
”Johtaminen oli siihen aikaan aika melko mekaanista. Puhuttiin rahasta ja järjestelmistä. Aika vähän kiinnitettiin huomiota esimerkiksi henkilökunnan hyvinvointiin ja motivaatioon.”
Aaltosen mielestä johtaminen oli kadottanut missionsa. Se kärsi merkitysvajeesta.
Tunnista oma tiesi, kuule kutsumuksesi
”Olin pohtinut kutsumusteemaa. 80-luvun puolivälistä lähtien olin ohjannut ryhmiä ja seminaareja, joiden ideana oli auttaa ihmisiä tunnistamaan oma tiensä, kutsumuksensa. Monet kertoivat tekevänsä jotain, joka ei tunnu omalta, tai toimivansa vastoin omaa luontaista arvomaailmaansa.”
Kutsumuksen ja merkityksen teemat ovat lähellä toisiaan. Merkityksen kokemus on yläkäsite, kutsumus on pitkäaikainen prosessi, jossa henkilö tunnistaa vahvuutensa sekä paikan, jossa voi palvella muita tai jotain itseään suurempaa.
Aikaisempien sukupolvien merkityskokemus tuli ainakin siitä, että näki työnsä jäljen. Työn tekeminen ja sen vaikutukset olivat lähellä toisiaan. Sotien jälkeinen jälleenrakentaminen oli suuri yhteinen merkitystarina.
”Nyt moni tekee työtä ymmärtämättä, kuka tai mikä lopulta hyötyy juuri hänen työpanoksestaan.”
Nyt moni tekee työtä ymmärtämättä, kuka tai mikä lopulta hyötyy juuri hänen työpanoksestaan.
1970-luvulla maailma alettiin nähdä enemmän globaalina, ja yhtenäiskulttuuri oli lopullisesti murtunut. Maailma alkoi olla pirstaleisempi, ja merkityksen kokemuksesta tuli enemmän oman viiteryhmän piirissä tapahtuva ilmiö. 1980-luku taas oli voimakasta taloudellistumisen vahvistumista.
”Silloin alkoi olla lupa näyttää vaurauttaan. Taloudellinen menestys ja materiaalinen hyvä antoivat merkityksiä. Toisaalta esiintyi ryhmiä, jotka saivat merkityksiä esimerkiksi omasta hengellisestä tai aatteellisesta viitekehyksestään.”
Vuosituhannen lopulla alettiin työelämässä puhua jaksamisesta ja arvoista.
1990-luvun lama pakotti miettimään elämänarvoja ehkä syvemmin kuin 1980-luvulla.
”Oli paljon pettyneitä ja syrjäytyneitä ihmisiä. Vuosituhannen lopulla työelämässä alettiin puhua jaksamisesta ja arvoista.”
Merkityksen tutkimus on kasvanut nopeasti
2000-luvun alussa trendi jatkui ja mukaan tuli liike-elämän etiikka ja yritysvastuu.
”Mainitut vuosikymmenet olivat rajun polarisaation aikaa. Talous jyräsi muut elämänalueet. Samaan aikaan syntyi vaihtoehtoliikkeitä ja ajattelua, jossa pyrittiin haastamaan yksipuolinen taloudellis-mekanistinen ajattelutapa. Puhuttiin tunneälystä, arvoista, vuorovaikutuksesta, valmentavasta johtamisesta sekä viime vuosina erityisesti myötätunnosta. Ilmastokysymykset alkoivat hiipiä tavallisen ihmisen tajuntaan”, Aaltonen hahmottelee.
Merkityksen tutkimus on 2000-luvulla ollut nopeasti kasvava akateeminen tutkimusala. Se on auttanut ymmärtämään, mikä työelämässä antaa kokemuksen työn merkityksellisyydestä. Yhä useammat yritykset sanoittavat tehtäväkseen, ainakin osaksi sitä, jonkinlaisen pyrkimyksen pelastaa maailma. Se näkyy erityisesti start-up- yrityksissä.
Jos johtaja kykenee luomaan henkilökuntaansa merkityksen kokemuksen, väki voi paremmin ja motivoituu työhön.
Kyetäänkö suomalaisessa, länsimaisessa työelämässä sitten näkemään ihmisen merkityksen kaipuu? Entä pyhä? Miten ne tulisi ottaa johtamisessa huomioon?
”Kyllä kyetään, enenevässä määrin, ehkä toistaiseksi enemmän juhlapuheissa, mutta paljon myös käytännössä. On havaittu, että jos johtaja itse kykenee kokemaan työnsä syvällä tavalla merkitykselliseksi, hän on samalla parempi johtaja. Jos hän kykenee luomaan henkilökuntaansa merkityksen kokemuksen, väki voi paremmin ja on motivoituneempi tekemään työnsä hyvin. Lopullinen hyötyjä on asiakas, joka saa parempaa palvelua.”
Pyhän kokemus ei sellaisenaan kuulu työelämän sanastoon, Tapio Aaltosen mukaan ”vielä”.
”Sen sijaan sanoittamattomana se on edelleenkin monien syvä kokemus. Sen piiriin kuuluvat luonto, yhteys lapsenlapseen, musiikki, hautajaiset, rakkaus ja omalla tavalla koettu hengellisyys. Toisaalta pyhiä voivat olla yrityksen arvot, eräänlainen eettinen huoneentaulu.”
Loogisen ajattelun rinnalle tarvitaan intuitiota ja elämyksellisyyttä
Korona-aika tarjoaa mahdollisuuden arvioida uudelleen suhdetta työelämän inhimillisiin arvoihin: etätyön keskellä yhteisön, läsnäolon merkitykseen ja ehkä kiirepuheen vähenemiseen. Tutkimusten mukaan yhteisöllisyys on tärkeimpiä merkityksen synnyttäjiä.
Johtajan on entistä olennaisempaa olla sinut itsensä kanssa, koska ilman sitä ei aito palautteen vastaanottaminen onnistu.
Yhteisöä rakentaa hyvä vuorovaikutus. Johtajalle on Aaltosen mukaan entistä olennaisempaa olla sinut itsensä kanssa, koska ilman sitä ei aito palautteen vastaanottaminen onnistu.
”Edelleen on esimiehiä, jotka haluavat kontrolloida kaikkea ja jotka ovat epäluuloisia ja herkkähipiäisiä. Heitä on kaikissa organisaatioissa, yrityksissä, kunnissa ja kirkossa. Esimiehiä kohtaan suuntautuu monia odotuksia. Ennen toteltiin, ehkä purnaten mutta kuitenkin. Nyt esimieheltä odotetaan johdonmukaisuutta ja poukkoilemattomuutta, mutta samalla myös kykyä tasavertaiseen dialogiin, jossa kumpikaan ei ole toisen yläpuolella, vaan johtaja on asiantuntijan työn mahdollistaja.”
Johtaja on asiantuntijan työn mahdollistaja, jolta odotetaan kykyä tasavertaiseen dialogiin.
Tapio Aaltonen puhuu myös ajan hermolla olevasta ilmiöstä, taiteen mahdollisuuksista työelämässä.
”Johtamistaidon rinnalla pitäisi puhua johtamistaiteesta. Loogisen ajattelun rinnalla tarvitsemme intuitiota ja elämyksellisyyttä. Taiteen voima on siinä, että se puhuttelee meissä niitä kerroksia, joihin emme pääse käsiksi pelkällä suoraviivaisella päättelyllä. Olen joskus tullut jossain kirjassani ehdottaneeksi, että jokainen johtoryhmän palaveri voisi alkaa musiikin kuuntelulla. Tai kirjoitetun raportin sijasta voisimme tehdä jonkinlaisen taideteoksen. Meidän organisaatio- ja johtamisajattelumme on liian yksiulotteista, rationaalista ja suoraviivaista.”
”Etiikka ja estetiikka ovat elämän huippuarvoja, merkityksen kokemuksen kaksoissisarukset. Niissä yhdistyvät universaalit hyveet. Niiden avulla vahvistamme ihmisyyttämme ja yhteenkuuluvuuttamme. Taidetta ei pitäisi lokeroida gallerioihin, kirjastoihin ja konserttisaleihin. Jokainen johtamistapahtuma tai kollegoiden tapaaminen voi olla taideteos.”
Johtoryhmä voisi alkaa musiikin kuuntelulla tai raportti voisi olla taideteos. Etiikassa ja estetiikassa yhdistyvät universaalit hyveet.
Vapaaehtoistyönään Aaltonen vetää kotiseurakuntansa tulevaisuustyötä.
”Meillä on hyvä ja sitoutunut porukka. Yhä uudelleen kysymme itseltämme: miksi teemme tätä. Aika herkästi olemme aistineet rakenteita ja toimintatapoja, jotka ovat itsestäänselviä, mutta jotka tarkemmin ajateltuna saattavat olla uudistumisen esteitä. Sama pätee useimpiin organisaatioihin.”
”Voi olla vaarallista, jos yksi elämänalue tai arvo alkaa dominoida koko elämää, olkoon se talous, hengellisyys, työ, hyveellisyys, mikä tahansa. Elämässä kaikkia asiat tarvitsevat tasapainoittavan vastaparinsa.”
Voi olla vaarallista, jos yksi elämänalue tai arvo alkaa dominoida koko elämää, olkoon se talous, hengellisyys, työ, hyveellisyys tai mikä tahansa.
Merkityksen pohdintaan kuuluvat aina miksi-kysymykset, joita kouluttaja kysyy säännöllisesti myös itseltään. Miksi teen, mitä teen, mikä tässä on tärkeää? Miksi toimin tai toimimme juuri tällä tavalla? Miksi tämä muutos? ”Mistä voin luopua – mille voin antaa tilaa, jotta merkityksen timantti hohtaisi aina vain kirkkaana eikä pölyttyisi?”
