Korsetin sisältä somekasvoksi
Katson nousevaa mediakasvoa, ja minuun silmäilee kaakaonsa ääreltä lämmin, herkkä ja avoin nuori nainen. Hän on Linnea Mannermaa, tuore tubettaja.
Nuorilta nuorille
Mikä ihmeen Ttila?
”Ttila on viikottainen iltapäiväohjelma sosiaalisessa mediassa, se näkyy YouTubessa tiistaisin klo 16. Sitä tehdään nuorilta nuorille. Suorassa ohjelmassa käsitellään juuri niitä aiheita, jotka nuoria kiinnostavat; ajatuksia, toiveita ja ideoita saa lähettää vapaasti.”
”Sivuilla on mahdollista myös esittää kysymyksiä suoran lähetyksen chatissa itseä mietityttävistä asioista, ja lähetysten välillä Instagramissa. Tyhmiä kysymyksiä ei ole vaan voit kysyä ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä!”, Linnea kuvaa ja houkuttelee osallistumaan: videoitakin voi lähettää yksin, kerhona, kuorona, muuna ryhmänä tai vaikka kaverin kanssa.
Muut Ttilan tubettajat ovat eri puolilta Suomea, Linnea on ainoa itäsuomalainen juontajatiimissä. Ttilaa luotsaavat kuusi nuorta juontajaa: 18-vuotiaan Linnean lisäksi Tuuli (16) Hattulasta, Miro (18) Vihdistä ja Aino (13), Pinja (15) ja Wilhelmiina (19) Helsingistä.
”Näin ilmoituksen seurakunnan WhatsApp-ringissä ja ystävä innosti hakemaan. Kävin syksyllä haastattelussa Helsingissä.”
”Tehtiin koekuvaukset. Piti kertoa itsestä ensin, ja toisessa kuvauksessa esiinnyimme toisen juontajaehdokkaan kanssa jossakin yllättävässä tilanteessa.”
Kun valinnat oli tehty, konseptia hiottiin tiimillä. Nuori Kirkko -toiminnan alla tubettajia luotsaavat päätoimittaja Juha Kinanen ja vastaava päätoimittaja Katri Korolainen.
”Olen tosi innoissani tästä”, Linnea sanoo.
Skolioosinhoitoa korsetilla
Tällä hetkellä Lyseon IB-lukiolainen valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin. Tulevaisuudessa hän aikoo suuntautua kriisiaputyöhön ja hakea ulkomaille opiskelemaan, Iso-Britannia on ensimmäisenä listalla.
”Haluan auttaa ihmisiä.”
Tie kohti tuota visiota ei ole aina ollut helppo eikä suora. Linnea liikahtaa tuolilla, kun puheeksi tulee henkilökohtainen elämänpolku.
Linnean suvussa on perinnöllistä skolioosia. Hänelläkin on skolioosi.
”Pidin korsettia kaksi vuotta. Sitten selkäni leikattiin. Olin kuukauden poissa koulusta ja toipuminen isosta leikkauksesta kesti kuusi kuukautta. Leikkaus onnistui ja kivut loppuivat. Korsetti on siis muovinen, kova tuki, jolla pyritään estämään selän mutkaa pahenemasta.”
”Korsetin pitäminen on kivuliasta ja se päällä on vaikea esimerkiksi syödä. Sitä piti pitää ympärivuorokauden, paitsi ennen liikuntatuntia se piti ottaa pois. Sen pitäminen oli kova paikka murrosikäiselle. Ja sen arvaa, miten siihen suhtauduttiin.”
Linnea oli joutunut alakoulussa kiusatuksi.
”Yläkoulussa leikkauksen jälkeen diagnosoitiin masennus ja aloin saada siihen apua.”
Tuki jatkuu vieläkin. Iloa elämään tuovat myös ihanat ystävät, perhe ja Pepe-koira sekä harrastukset, muun muassa musiikki ja lukeminen.
Linnea aikoo olla avoin, jotta joku muu voisi saada lohtua ja etsiytyisi hakemaan apua.
#metoo ei ole ohi
Julkisuuteen lähtemisellä on aina riskinsä. Linnealle asia ei kuitenkaan ole uusi:
”Olen tehnyt Instaa (Instagramia) vuodesta 2010 julkisena ja minulla on siellä kolmisensataa seuraajaa.”
Onko sosiaalisen median julkisuudesta seurannut ikävyyksiä?
”Kyllä aina jotakin #metoo-tyyppistä on, directiin (kahdenkeskisiin viesteihin) tulee suoria ehdotuksia ja kommentteja. Eihän se kivaa ole. Otan ne aina huumorilla, sitten estän kommentoijat. Suurin osa viesteistä on kuitenkin kivoja.”
Nuoren kirkon Ttila-työskentelyssä on vahva tiimi, josta saa keskusteluapua ja tukea eteen tuleviin tilanteisiin.
Entä millainen asia usko nuorelle naiselle on – miksi lähteä juuri kirkon tubettajaksi?
Seurakunta on hyvin tuttu jo entuudestaan.
”Äidin kanssa olen käynyt usein kirkossa jouluna ja pääsiäisenä, ja perheeni on antanut minulle tilaa etsiä oman uskoni omalla tavallani.”
Perheeseen kuuluvat isän ja äidin lisäksi sisko ja kaksi veljeä sekä koira.
Rippikoulusta jäi lämpimät muistot.
”Ripari oli niin hieno kokemus, että minulle kävi niin kuin monelle muullekin: koukutuin takaisin seurakunnan toimintaan.”
Linnea on ollut Tuomiokirkkoseurakunnassa kerhonohjaajana yhdeksännen luokan ja lukion ekaluokan ajan.
”Ohjasin kokkikerhoa Keskusseurakuntatalolla. Se oli hauskaa!”
Linnea on huomannut, että hänellä on kyky lähestyä toista:
”Kun toisella on huono mieli, pystyn puhumaan hänen kanssaan. Olin pienenä ujo, mutta olen työntänyt itseäni mukavuusalueeni ulkopuolelle. Toisaalta samalla opettelen pitämään huolta itsestäni, koska keskityn helposti muiden tunteisiin.”
Usko on Linnealle henkilökohtainen asia, siitä ei puhuta kavereiden kesken: kaveriporukassa on ateisteja ja eri uskonnoista tulevia ihmisiä.
”Usko on asia, jonka tiedän ja tunnen sisimmässäni. Uskon että Jumala on minua kantanut. Hyvistä asioista tiedän, että ne ovat Jumalan lahjaa, ja huonoista, vaikeista tapahtumista tiedän, että Jumala on silloinkin mukana ja varjelee.”