Katariina Kummalan lasi on pikemminkin puoliksi täynnä kuin puoliksi tyhjä
Kummala ei halua jumittua kielteisyyteen, vaan yrittää aina löytää jostain pilkahduksen iloa.
Marraskuun loppu lähestyy, mutta poikkeuksellisesti Katariina Kummala ei ole vielä leiponut yhtään pellillistä pipareita.
”8-vuotias poikani rakastaa niitä ja monesti olemme saattaneet paistella pipareita jo kesällä”, Kuopion Musiikkikeskuksen ja Kuopion kaupunginorkesterin johtajana toimiva Kummala nauraa.
Miksikään viimeisen päälle jouluihmiseksi hän ei tunnustaudu, vaikka joulusta toki pitääkin.
”Minulla on paljon hyviä joulumuistoja, mutta nykyään miellän sen enemmän lasten juhlaksi. Tunnelma syntyy siitä, kun saan valmistella poikani kanssa yhdessä jouluisia juttuja ja katsella hänen iloaan.”
Musiikin ammattilaiselle myös joululaulut ja -musiikki ovat tapa virittäytyä juhlamielelle.
”Arkihuolesi kaikki heitä on suosikkini perinteisistä lauluista. Lukioaikojen Englannin matkalta on jäänyt rakkaana muistona Tidings of Comfort and Joy -kappale, jonka sikäläiset opiskelijat opettivat, ja jota edelleen tykkään soitella pianolla joulunalusaikaan.”
Pääsisipä pian taas halaamaan läheisiä
Kummala on ollut Musiikkikeskuksen johtajana vajaat kolme vuotta. Tätä aikaa hän kuvailee melko erikoiseksi.
”Missään vaiheessa ei olla työn suhteen eletty niin sanotusti normaaliolosuhteissa. Ensin Musiikkikeskus oli remontissa ja työntekijät evakossa eri puolilla kaupunkia. Kun vihdoin pääsimme asettumaan saman katon alle, alkoi korona nostaa päätään.”
Kummala kertoo tottuneensa etätöihin jo ennen koronaa, mutta sosiaalinen eristäytyminen sen sijaan otti yllättävän koville.
”Koin viime kevään hyvin raskaaksi – enkä varmasti ole ainoa. Mietityttää, minkälaisia kauaskantoisia seuraamuksia pitkä eristäytyminen saattaa monelle aiheuttaa.”
”Liikkeelle lähteminen ja asioiden hoitaminen ei ole pelkkää suorittamista, vaan samalla reissulla voi yllättäen tavata tuttuja tai saada inspiraatiota vaikkapa kauniista maisemasta. Kun tuollainen jää pois, elämä kapeutuu aika lailla.”
Synkkyyteen Kummala ei kuitenkaan halua vajota.
”Yritän mieluummin aina keskittyä siihen, mistä voisi kulloinkin löytää iloa. Tämäkin tilanne tarjoaa mahdollisuuden ajatella asioita uusiksi, kaiken suhteen ei välttämättä tarvitsekaan palata entiseen.”
”Silti odotan jo kovasti, että pääsisi taas halaamaan ihmisiä. Siitä en halua luopua.”
Lapsuusvuodet kirkon naapurissa
Kummala on pohjoisen kasvatteja, Posiolta syntyjään. Siellä hän asui aina siihen asti, kun 16-vuotiaana lähti Ouluun musiikkilukioon.
”Posion pienessä pitäjässä oli turvallinen ilmapiiri kasvaa. Isovanhemmatkin asuivat aivan lähellä lapsuuskotiani ja olivat paljon läsnä perheemme arjessa.”
Jouluisin kävimme yömessussa
Kummala kertoo, että Posion koti sijaitsi aivan kirkkoa vastapäätä.
”Opin aikoinani pyöräilemään kirkon pihassa. Siihenkin opin, että aina kun hautajaissaattue oli liikkeellä, täytyi pysähtyä ja sillä tavalla kunnioittaa tilannetta.”
”Jouluisin kävimme yömessussa, kun sinne oli niin vaivatonta piipahtaa. Kirkko fyysisenä paikkana oli hyvin luonteva osa lapsuuden miljöötä.”
Omilta vanhemmiltaan Kummala kokee saaneensa aina tukea, mikä on ollut valtava voimavara.
”Se on varmasti vaikuttanut siihen, että olen uskaltanut tehdä elämässäni ratkaisuja, jotka ovat aluksi tuntuneet pelottavilta. Esimerkiksi muutto teini-ikäisenä Posiolta yli 200 kilometrin päähän Ouluun oli aika iso hyppäys.”
”Kun aikansa järkeilee, niin asiat aina jollain tavalla järjestyvät – tämä oli äidin ja isän ajattelutapa, joka iskostui myös meihin lapsiin. Vaikean paikan edessä ei pidä heti lyödä hanskoja tiskiin, vaan rauhassa miettiä, niin joku ratkaisu kyllä löytyy.”
Motto: antaa kaikkien kukkien kukkia
Kummala on nuoresta pitäen suhtautunut avarakatseisesti erilaisuuteen. Hän muistelee kirjoittaneensa lapsuuden ystäväkirjaan motokseen: ”antaa kaikkien kukkien kukkia”.
”Sille on syynsä, että olemme erilaisia. Pääasia on, että halutaan toisille hyvää. Silloin erilaiset mielipiteet ja tavat toimia eivät haittaa. Toisenlaisesta ajattelutavasta voi yrittää oppia jotain.”
”Sen sijaan on huolestuttavaa, jos erilaiset mielipiteet halutaan tahallaan ymmärtää väärin tai niitä ei edes haluta kuunnella. Tällaista omiin poteroihin jämähtämistä on nähtävissä nykyään enenevässä määrin niin meillä kuin maailmallakin.”
Jos maailmanmeno Kummalaa välillä huolestuttaakin, löytyy se elämän suurin ilo vastaavasti aivan läheltä.
Sille on syynsä, että olemme erilaisia
”Niin paljon kuin musiikkia ja työtäni rakastankin, on äitiys kuitenkin ihan ykkösasia. Poikani on suurin ilonaiheeni ja on mahtavaa, että voin itsekin kasvaa hänen rinnallaan. Olen valtavan kiitollinen siitä, että saan olla tuollaisen huipputyypin äiti.”
Ajatuksiaan työstä, äitiydestä, maailmanmenosta ja monista muista kiinnostavista asioista Katariina Kummala jakaa ensi vuonna myös Kirkko ja koti -lehden lukijoille, kun hän aloittaa yhtenä lehden uusista kolumnisteista.